Urho-klubin
uutishuone 19.9.2008
Mika Waltarin syntymän 100-vuotisjuhla
19.9.2008
Mika Toimi Waltarin syntymästä
tulee 19.9.2008 kuluneeksi tasaiset 100 vuotta, syntymäpaikkana oli tuolloin
Helsinki. Tämä suomalaisittain erittäin tuottelias kirjailija muistetaan
ennen kaikkea romaanista Sinuhe egyptiläinen (WSOY 1945). Suomen
rakastetuimmaksi kirjaksi äänestetty teos on käännetty mahtavasti peräti 41
kielelle. Sanojensa mukaan Sinuhen tehotoistoon perustuvan tyylin Waltari löysi
Raamatusta Saarnaajan kirjasta. Hän korosti kaikissa teoksissaan
suvaitsevaisuutta ja inhimillisyyttä.
Waltarin tuotti laajalti muitakin historiallisia romaaneja, muun muassa Johannes
Angelos, Mikael Karvajalka ja Ihmiskunnan viholliset. Hän
kirjoitti myös tyylikkäitä pienoisromaaneja, näytelmiä ja
elokuvakäsikirjoituksia. Hänen viimeinen romaaninsa Temppeliherrain
Ritarikunta jäi vuonna 1979 kesken.
Sinuhen julkaiseminen laukaisi USA:ssa laajalti keskusteluja Nobelin
kirjallisuuspalkinnosta, mutta sitä hän ei koskaan saanut. Syyksi tähän on
esitetty mm. sitä, että mm. niinä vuosina, jolloin Waltaria ennustettiin
voittajaksi, palkinto täytyi poliittisista syistä jakaa aivan muille saajille.
Waltari kuoli 26.8.1979 oltuaan leskenä vajaan vuoden. Viimeisin kunnianosoitus
tälle kaikkien tuntemalle kirjailijalle lienee tämän viikon Aku Ankan
numero, jossa Aku lueskelee Minuhe Egyptiläistä ihaillen!
Suomalaisen ankkataiteilijan Kari Korhosen luomassa
juhlasarjakuvassa kun suurkirjailija Miihkali Woimari kohtaa Aku
Ankan Minuhe egyptiläinen -kirjan filmatisoinnin merkeissä.
Waltari
100-vuotta -juhlavuoden pääjuhlaa, johon on voinut hankkia 65 €
lipun, vietetään tänään muuten Helsingin Vanhalla
ylioppilastalolla klo 19.00 alkaen.
Ohjelmassa on
meille kerrotun mukaan mm.
Mika Waltarin tekstejä, proosaa
ja runoa – luettuna ja laulettuna
Sinuhe, Neljä päivänlaskua, Äiti Maa, Dinah, Ventti-Villen monologi ym.
Puheita: Paavo Lipponen, Anssi
Arohonka, Panu Rajala ja Sirpa
Kähkönen.
Runoja ja lauluja: Jukka-Pekka Palo, Tiia
Louste ja Irina Milan
Helsingin yliopiston musiikkiseuran kamarikuoroa (HYMSK) johtaa
Jorma Panula
Musiikki: Stadian opiskelijat
Ohjelma kestää ennakkotietojen
mukaan noin kaksi tuntia, sen jälkeen seuraa illallinen ja lopuksi vielä tunti
tanssia.
Juhlan juontaa radion kuunnelmapuoleltakin tuttu Lars
Svedberg, ohjauksesta ja dramaturgiasta sitä vastoin vastaa Joel
Elstelä.
Juhlassa julkistetaan Rahapajan
lyöttämä 10 €:n arvoinen Mika Waltari –juhlaraha, jonka on suunnitellut
nimimerkki ”Tekstinvartija” eli tiettävästi nimimerkin takana oleva
kuvanveistäjä Reijo Paavilainen.
Miettimisen aihetta antoi jälleen kerran UJ eli Urho Juha
Urho-klubin
uutishuone 6.9.2008
Suomen posti 370 vuotta 6.9.2008
Tuliko paketti perille ehjänä? Entäs
kirjeposti? No totta kai! Itsestään selvästi! Mutta milloinkas se tuo
postimyyntikatalookejamme kanniskeleva posti maahamme oikein saapuikaan? Tasan
370 vuotta sitten 6.9.1638!
Tuolloin olimme osa Suomi-Ruotsin suurvaltaa.
Suomi-Ruotsi oli tehnyt 1560-lukua seuranneen sadan vuoden aikana Itämerestä
melkein oman sisämerensä. Tästä Suomi-Ruotsista kehittyi suurvalta, jonka käymät
sodat nielivät taalereita rutkasti. Suurvallaksi kasvavan
valtakunnan hallintoa oli luonnollisesti uudistettava ja tehostettava, joten sen
veronkantoa haluttiin kehittää, kuinkas muuten. Lisäksi uudet aluevaltaukset
haluttiin nivoa muun valtakunnan yhteyteen.
Tällaisen pinta-alaltaan suuren maan
postinkuljetusta eivät pystyneet enää hoitamaan kuninkaan
kirjeenkantajat tai luotettavat matkalaiset. Ruotsin
puolelle järjestettiinkin ensimmäiset säännöllisesti toimivat postilinjat
vuonna 1636 ja meille täällä reuna-alueella vuonna
1638.
Postinkuljetuksen avulla Suomi ja erityisesti
Ruotsin Stolbovan rauhassa 1617 idän suunnalta saamat uudet
alueet haluttiin saada kiinteästi keskushallinnon ikeen alle. Suomesta, kuinkas
muuten, haluttiin tehdä tehokas tukialue uusia sotaponnisteluja varten etenkin
itään suuntautuvaa "turismia" silmällä pitäen. Hallituksen
tavoitteena ei siis ollut vain Suomen vaan myös Tukholman ja poliittisten tärkeiden
Itämerenmaakuntien välisen tiedonkulun parantaminen.
Kun Suomen uusi kenraalikuvernööri Pehr
Brahe saapui herran vuonna 1637 Suomeen, oli hänellä mukanaan
tuliaisia. Hän toi muassaan hallituksen lupauksen siitä, että Suomeen järjestettäisiin
ihan omia postilinjoja. Tätä vaativat toki myös Brahen hallintotehtävät,
olihan hän tulevina hallintovuosinaan verraten ahkera mm. kaupunkeja eri
puolille Suomea perustellessaan. Kesän 1638 aikana Ruotsin postin johtajan Gese
Wechelin tärkeimmän avustajan, valtakunnanvouti Bernhardt Steen
von Steenhausenin onnistuikin järjestää postireitti, joka kulki
Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun ja sieltä etelärannikkoa seuraten,
Suomenlahden kiertäen reitille ensin Turkuun ja edelleen Helsinkiin,
Porvooseen, Viipuriin, Käkisalmeen, Nevanlinnaan ja Narvaan. Helsingistä Hämeenlinnaan
järjestettiin sivupostilinja.
Kun valtakunnanvoudin luomaa reittiä
tutkailtiin Tukholmassa, maan hallitus hyväksyi 6.9.1638 Suomen
postilinjalle virallisen kirjetaksan eli postimaksun. Viimeistään tällöin
säännöllinen, kerran viikossa tapahtuva postinkuljetus oli Suomen ensimmäisellä
postilinjalla käynnissä.
Postia tällä linjalla kuljettivat
viestiketjun tavoin 5–15 kilometrein välein valitut postitalonpojat.
Heidän palkkansa "maksettiin" erilaisina verovapauksina. Maata
omistavat talonpojat eivät tietysti itse välttämättä kuljettaneet
postilaukkua vaan asialle pantiin useimmiten joko heidän poikansa tai renkinsä.
Aluksi posti kuljetettiin jalan ja 1600-luvun puolivälistä lähtien yhä
useammin hevosten selässä ratsastaen.
Postitalonpoikajärjestelmä säilyi Suomessa
aina pari sataa vuotta vuoden 1850 nurkille saakka, se kun oli valtiovallalle lähes
ilmainen! Tuolloin postimme oli kuitenkin toiminnaltaan hidas ja epäkohdille
altis järjestelmä. Postinkulkuhan takkusi heti, jos yksikin talonpoika laiminlöi
tehtävänsä.
Vilkasliikenteisimmillä reiteillä käytettiinkin
tarpeen vaatiessa kuriirityyppisiä ratsuposteja ja 1670-luvulta lähtien postiljooneja.
Tällöin talonpojat kuljettivat postilaukkua kuljettavan postiljoonin kukin
vuorollaan eteenpäin.
Postman UJ
Uutistoimituksessa valopäänä toimi UJ eli Urho Juha
Urho-klubin
uutishuone 9.8.2008
Urho Kekkosen patsas paljastetaan Raahessa
10.8.2008
-Valtakunnalliset kotiseutupäivät
Raahessa-

Kuva: Kekkonen joutunee katselemaan vuosikausia taustalla näkyvää rakennusta
(Kuva: Noviisi Elina)
|
Huomenna sunnuntaina 10.8.2008
Raahessa, tarkemmin sanottuna Rantapuistossa, osoitteessa Rantakatu 43,
paljastetaan maamme pitkäaikaisimman presidentin ja klubimme
ykkösjäsenen Urho Kaleva Kekkosen
näköispatsas. Paljastuksen tarkka kellonaika on 11.45 paikallista
aikaa yllä olevan kuvan esittämällä paikalla.
Tai vaikea on ehkä vielä siitä
näköisyydestä mitään puhua, kun pressun alta näkyvät vasta
patsaan kengät. Mutta näköiset nuo kengät ainakin ovat, kuten
viereisestä, klubimme jäsen Elinan ottamasta kuvasta, voi päätellä.
Muuten yhdennäköistäminen on vielä hankalaa, kun toimituksessamme
kukaan ei koskaan nähnyt Kekkosta siniseen muovipressuun pukeutuneena (voisi
kylläkin olla ehta työasu muutamille nykypoliitikoille, toim. huom.).
Juhlallista patsaan paljastustilaisuutta
sulostuttavat läsnäolollaan mm. Raahen puhallinorkesteri Jarmo
Marjomaan johdolla. Tiettävästi he myös soittavat
tilaisuudessa.
Itse paljastusoperaation hoitaa Paavo
Väyrynen, ei kuvataiteilijan vaan ulkomaankauppa- ja
kehitysministerin roolissa. |

|
|
Kuva:
Näköispatsas toimitsijamme Noviisi-Elinan ikuistamana vielä
kuoriutumattomana. Kuva suurenee klikkaamalla. |
Patsaan raahelaisille tulee luovuttamaan kunnallisneuvos
Pentti Simojoki, joka edustaa Siika-Pyhäjokialueen liittoa. Hänkään
ei siis ole se kuvataiteilija. Raahelaisten ja muun Suomen puolesta patsaan
vastaanottaa Antero Aulakoski, vakanssinaan Raahen
kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus. Vaikka hän siis saakin patsaan tuossa
luovutuksessa, patsas jäänee kuitenkin yleisön nähtäville Rantapuistoon.
Tai luultavasti Aulakoski ainoastaan edustaa patsaan vastaanottajia eli raahelaisia.
Uutistoimituksessa patsasteli UJ eli Urho Juha
Urho-klubin
uutishuone 1.8.2008
Auringonpimennys tuli ja meni
Hyvää päivänjatkoa, arvoisat kansalaiset!
|
Tämän vuosikymmenen viimeinen
täällä Suomessa näkyvä Auringonpimennys loppui juuri. Säät eivät
suosineet havainnointia kaikkialla kotomaassamme parhaalla mahdollisella
tavalla, mutta kuten oheisista kahdesta kuvasta selviää, onnistui se
tiirailu pilvipeitteen läpikin esimerkiksi täällä Oulussa.
Tiedetoimittajamme Arvon vinkin
pohjalta tutkijamme UJ viritti kaukoputkensa Auringon laskettua
sijaintia kohden, vaikka Auringon ja tarkkailijamme välillä olikin
sankka pilvikerros. |

|

|
|
Kuva: Pimennys näkyy sittenkin!
Kuva on otettu 1.8.2008 klo 13.39 Oulussa. (Photo ©
Juha Räty) Klikkaamalla kuvaa näet sen tarkemmin
|
Kuva: Ja Auringonpimennys hiukan
lähempää (Photo © Juha Räty) Klikkaamalla kuvaa
näet sen tarkemmin
|
Asianmukaisin suodattimin varustettu
10" Meade-peiliteleskooppi valjastettuna Canonin keulille loihti
pimennyksen näkösälle, vaikka silmillä taivaalle tiiraillen siellä oli
pelkkiä pilviä. Valitettavasti pimennysmaksimi oli ohitettu 50 minuuttia
aikaisemmin, joten Umbraa oli esillä enää noin 20 % maksimin 70 %:n sijaan.
Katselkaapa oheisia kuvia, jos oma
havainnointi ei onnistunut ihan nappiin.
Tähtitieteellisiä aatoksia tarjoili UJ eli Urho Juha
Urho-klubin
uutishuone 14.6.2008
Kankkulan kaivolla -kuunnelmasarja 50
vuotta!
Tänään tulee kuluneeksi tasan
viisikymmentä vuotta siitä, kun aikanaan suuren kansansuosion saavuttanut
"Kankkulan kaivolla" -kuunnelmasarja alkoi yleisradiossa. Niinpä
annammekin tässä nyt teille pikakatsauksen tuohon radiohistoriamme
merkkitapahtumaan, sillä moni nykynuori on tuskin ko. sarjasta kuullutkaan.
Toki kerromme tuosta sarjasta lisää Historia-palstallamme;
sen verran Urhomainen sarja se oli!
Kankkulan kaivolla oli siis suosittu radiohupailu joka pyöri Suomen
Yleisradiossa vuodesta 1958 aina vuoteen 1970. Sen luojat, käsikirjoittajat ja
ohjaajat olivat yhtiön ajanvietetoimittajat Antero Alpola ja Aune Ala-Tuuhonen.
Sketsiohjelma kertoili omaleimaiseen tapaansa Kankkula-nimisestä hämäläisestä
maalaispaikkakunnasta, jonka keskuksena oli kuuluisa Kankkulan kaivo.
Sen jaksot ovat rakenteeltaan parodioita suorista radiolähetyksistä ja niinpä
ohjelman juontajana toimii koko kansan suosikkinäyttelijä ja
kuulokuvaspesialisti Hannes "Hanski" Häyrinen". Hänen
roolinimensä oli Speaker -radiotoimittaja, joka puhui suoraan
yleisölle ja kierteli haastattelemassa Kankkulan asukkaita. Tyypillisessä
jaksossa Kankkulassa vietettiin jotakin juhlaa, kuten juhannusta, ja Kankkulan
asukkaat olivat kokoontuneet kaivolle, mitäs muuta kuin juhlimaan. Ohjelman
sketsit oli puettu haastattelujen muotoon, joissa mikrofonin ääressä olivat
tavallisesti Speaker ja joku Kankkulan asukkaista.
Kankkulan kaivolla -jakso koostui Speakerin alku- ja loppujuonnoista sekä
vajaasta kymmenesä sketsistä ja väliin soiteltiin sopivaa musiikkia. Vaikka
jaksoissa oli yleensä jokin teema, niissä ei ollut varsinaista juonta, vaan
kaikki sketsit olivat itsenäisiä. Ohjelmaa lähetettiin kesäisin 3-5 jakson
verran; lisäksi talvella saattoi tulla erikoisjaksoja, joissa juhlittiin
esimerkiksi joulua tai jäidenlähtöä.
Kankkulan vakiohahmojen määrä nousi parhaimmillaan pariinkymmeneen.
Kuhunkin hahmoon liittyi jokin teema, jota hänen haastatteluissaan yleensä käsiteltiin.
- Speaker- ohjelman juontaja, Yleisradion toimittaja
- Tippavaaran vanha isäntä - 105-vuotias pihisevällä äänellä
puhuva ikivanhus, joka harrastaa kaikkea ylevää, kuten
pontikankeittoa.
- Neulasen Manta - suulas räätälin leski ja kukkakauppias.
- Synnöve Pullo - muotitietoinen liikenainen, joka johti sarjan
aikana useampaa yritystä, kuten mannekiinikoulua, konditoriaa ja
kemikaliota.
- Kutuharjun Moose - aikamiespoika, joka toimii sekalaisissa
kunnallisissa viroissa, kuten Kankkulan Rikos- ja taidemuseon intendenttinä,
kunnallisten istutusten hoitajana tai patsaspuiston johtajana.
- Yleismies Jantunen - paikallinen keksijä, Kankkulan julkisen
kulkuvälineen Puskabussin rakentaja ja kuljettaja.
- Ronskilan Hilkka - paikkakunnan huonomaineinen kaunotar ja
Matkustajakoti Sovun emäntä, jolla oli Speakerin kanssa jonkin
sorttista vispilänkauppaa menossa kaiken aikaa.
- ornitologi Sylfred Huila - lintutieteilijä ja luonnonystävä.
- Holger Lehmänen - Kankkulan nuori (vasta 50 v.) vihainen
mies ja Rautalankatrio Räminän johtaja ja yleinen vastarannankiiski.
Aihetta muisteloihin antoi jälleen kerran UJ eli Urho Juha
Urho-klubin
uutishuone 28.5.2008
Ian Fleming - James Bondin
isä - täyttää 100 vuotta
Ian Fleming syntyi toukokuun 28. päivänä
1908 Mayfairissa, Lontoossa, tullakseen James Bondin - tuon maailman
tunnetuimman salaisen agentin - kirjalliseksi isäksi muutamaa vuosikymmentä
myöhemmin. Hän oli matkateoskirjailija Peter Flemingin nuorempi veli.
Opiskeltuaan
sekä Eton Collegessa että Sandhurstin sotilasakatemiassa hän jatkoi uraansa
kielten opiskelulla. Ennen kirjailijan uraansa ja toista
maailmansotaa hän työskenteli sekä lehtimiehenä että pörssimeklarina. Sodassa
hän toimi laivaston tiedustelupalvelussa vara-amiraali John Godfreyn
avustajana, joka lieneekin antanut ns. katu-uskottavuutta hänen myöhemmin
kirjoittamilleen agenttiseikkailuille.
Hän julkaisi ensimmäisen Bond-kirjansa vuonna 1953
nimellä Casino Royale. Hänen ystäviensä kertoman mukaan tässä kirjassa
esiintyvän naishahmo Vesper Lyndin esikuvana olisi ollut oikea SOE:n agentti
Christine Granvill. Kirjassa myös esitellyt martinit ja Morland Balkan
-turkkilaissavukkeet olivat Flemingin omia suosikkeja ilman varsinaista
esikuvaa.
James Bond, salainen agentti 007, on ehkä
ensimmäinen ja ainoa, joka on pystynyt menestymään yli 20 elokuvan
massiivisuorituksesta siten, että kaikki ne ovat olleet menestyksekkäitä
kassamagneetteja. Tämä siitä huolimatta, että näyttelijä tässä
pääosassa on vaihtunut nyt jo kuusi tai toisella tapaa laskien jo kahdeksan
kertaa. Tässä roolissa, joka on viihdyttänyt meitä elokuvien ystäviä jo
useiden sukupolvien ajan, viimeksi nähty näyttelijä oli Daniel Craig. Täältä
lisätietoa tästä tarunhohtoisesta salaisesta agentista 007:stä
Kirjallisesta sankaristaan ja tämän teräksisestä
terveydestä poiketen Ian Fleming kärsi itse heikosta terveydentilasta ja aivan
erityisesti sydänsairaudesta. Hän kuoli 12. elokuuta 1964.
Ianin tarinasta enemmän kiinnostuneet, klikatkaapa tästä.
Terveydeksi, Ian...kohotamme martinilasin!
'The name's Bond, James Bond.'
UJ eli Urho Juha
Urho-klubin
uutishuone 1.5.2008
Helatorstai 1.5.2008
Arvoisat Suomen kansalaiset! Tänään torstaina eli vappuna valtakunnassamme vietetään
samanaikaisesti myös Helatorstaita! Näin käy itse asiassa aika
harvoin, vain keskimäärin kerran vuosisadassa. Ensi viikollakin pienet
ihmeellisyydet jatkuvat, sillä silloin Helluntai osuu samalle sunnuntaille kuin
äitienpäivä. Muuten edellisen kerran helatorstai ja vappu olivat
päällekkäin vuonna 1913, joten monikaan nyt sen kokeva ei liene kokenut
vastaavaa aikaisemmin. Ja harva nyt sen kokeva kokee sitä enää toistamiseen,
sillä seuraavan kerran näin käy vasta vuonna 2160! Vuonna 1761 Helatorstai on
ollut tiettävästi aikaisimmassa koskaan vahvistetussa ajankohdassaan; tuolloin
se oli vielä päivää aikaisemmassa eli 30.4.
UJ eli Urho Juha
KLUBIN
JÄSENET TEMPAISIVAT JOUKKOVERENLUOVUTUKSELLA 10.3.2008
- MAANANTAINA SAATIIN UUTTA VERTA PAKKIIN -

|
Nyt oli taas joukkotempauksen aika! Kaikki
klubilaiset pyydettiin joukolla luovuttamaan tätä tärkeätä elinnestettä niille, jotka
ovat todella sen tarpeessa! Ajattele, jonkun elämä saattoi riippua juuri sinun
antamastasi verestä.
Esimerkiksi Raahessa, jossa ei ole kiinteää SPR:n
verenluovutuspistettä, 10.3.2008 SPR:n
veripalvelu tuli ja tempaisi! Koska verenluovutus järjestettiin
Raahessa jo 60. kerran, niin sen kunniaksi tarjottiin mm. maukkaat täytekakkukahvit!
Luovutuspaikkana oli Raahen Seurakuntatalo ja kellonaika 13.00 -18.00.
|

|
Kaikki klubilaiset ja muutkin lähimmäisistämme
välittävät pääsivät nyt luovuttamaan! Koska kaikki eivät luonnollisestikaan
päässeet
Raaheen, osa kävi luovuttamassa verta omilla paikkakunnillaan! Klubilaiset saivat luovutuksestaan ylenemispisteitä!
Ajattelun
aihetta antoi perustajajäsen UJ
Urho-klubin
uutishuone 5.3.2008
Suomen
ilmavoimat täyttää 90 vuotta 6.3.2008!
Suomen ilmavoimat täyttää torstaina 90 vuotta, koska maaliskuun 6. päivänä
vuonna 1918 Suomen valkoinen armeija sai ensimmäisen
lentokoneensa lahjoituksena ruotsalaiselta kreivi Eric von Rosenilta. Ilmavoimien
vuosipäivän juhlallisuuksia vietetään Luonetjärven varuskunnassa
Itärannalla Tikkakoskella. Paraatikatselmukseen sisältyy yhdeksän koneen
osaston ylilento Hornet-hävittäjillä ja Hawk-suihkuharjoituskoneilla. Juhlapuheen
tilaisuudessa pitää eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. Vuosipäivänä
jaetaan myös useita tunnustuspalkintoja ilmavoimien henkilöstölle.
|
Kuva: Morane-Saulnier Parasol Thulin Typ D
-lento-
kone Vaasassa |
Suomen
ensimmäinen lentokone tuli naapurimaastamme Ruotsista, kun ruotsalainen kreivi
Eric von Rosen lahjoitti sisällissodan aikana Suomen valkoiselle
hallitukselle Morane-Saulnier Parasol -lentokoneen Thulinin
valmistaman muunnoksen Typ D. Luutnantti Nils Paul Kindberg lensi sen Vaasaan 6. maaliskuuta
1918, Rosenin ollessa matkustajana. Konetta pidetään Suomen ilmavoimien ensimmäisenä
lentokoneena, koska Ilmavoimilla ei katsota olevan historiallista jatkuvuutta
sisällissodan toisen osapuolen lentotoimintaan.
Itse
asiassa yllä mainittu ja viereisessä kuvassa näkyvä Thulin oli vasta toinen Suomen ilmavoimien lentokone,
sillä ensimmäinen toimitettiin Pietarsaareen Ruotsista 24.2.1918 tulleiden
lentäjien mukana; tosin kaksi päivää myöhemmin (26.2.1918). Kone
oli nimeltään Albatross, mutta se sai heti tuoreeltaan
moottorivian. Sitä ennen ehdittiin ottaa käyttöön kreivi Eric von Rosenin
lahjoittama Morane-Saulnier Parasol -kone, joka on täten saanut
kunnian olla virallisesti Suomen ilmavoimien ensimmäinen lentokone. Päivämäärästä
muodostui ilmavoimien vuosipäivä. Kone, jossa oli 90 hevosvoimainen moottori
ja joka saavutti tuolloisen mittapuun mukaan mahtavan 100 -120 km/h
nopeuden, sai tunnuksekseen merkinnän F1. |
|
Tiesittekö muuten, että ainoastaan Englannin Kuninkaalliset
Ilmavoimat eli paremminkin (korkeajännitysikäisten tuntemana) RAF,
on perustettu 13.5.1912 nimellä Royal Flying Corps, ja on
näin ollen vanhempi kuin omat Suomen ilmavoimamme! Suomen Ilmavoimien
syntysanat lausui ylipäällikkö kenraalimajuri C. G. E.
Mannerheim päiväkäskyssään N:o 10 maaliskuussa 1918:
”Kuuluisa
ruotsalainen löytöretkeilijä, kreivi Eric von Rosen, joka on
lahjoittanut armeijallemme sen ensimmäisen lentokoneen, on
ilmoittautunut päämajaan saapuneeksi. Hänen kaunis lahjansa tulee
vastaanotettavaksi kiitollisuudella ja merkittäväksi lentokoneena N:o
1, Kreivi von Rosen, Suomen armeijan ilmailutarhaan.” |
|
Kerrotaan myös,
että kyseisen kreivin poika muodosti yksinään omalla pienkoneellaan Biafran
ilmavoimat Biafran sodassa, hmm. Tässä sodassa vaikutti siis herra nimeltä Carl
Gustav von Rosen. Hän toimi myös mm. KLM:n pilottina
(ensimmäinen kaupallinen lentoyhtiö), punaisen ristin pilottina, lenteli
Etiopian ilmavoimissa, Dag Hammarskjöldin ohjaajana ( sairaana alasampumisen
aikana ) ja löylytti MiG-17:sia Saabin kevyillä urheilukoneilla.
Von Rosen oli maalauttanut Uumajassa 2.3.1918 koneen siipiin onnenmerkkinsä,
sinisen hakaristin, josta tuli Suomen ilmavoimien tunnus Mannerheimin
määräyksestä samana vuonna. Natsiassosiaatioiden
johdosta hakarististä luovuttiin koneissa ja lentomerkeissä jatkosodan jälkeen
1945 Valvontakomission
määräyksestä (se korvattiin sinivalkoisella kokardilla). Lisää tietoa
tästä aiheesta (yllättävääkin lisätietoa) löydät klubimme HISTORIA-osastolta
tästä klikkaamalla. |

Kuva: Carl Gustav von Rosen |
90 v. -juhlavuoden kunniaksi ilmavoimamme on saanut
lainaan yhden omista historiallisista koneistamme toisen maailmansodan
ajalta, nimittäin maailman ainoan Brewster-hävittäjän,
Brewster 239 Buffalo -hävittäjäkoneen, jonka numero
on BW-372. Kone ei ole vielä täysin
esittelykuntoinen, vaan sitä restauroidaan parhaillaan. Se tulee
yleisön nähtäville Keski-Suomeen Ilmailumuseoon. Hävittäjä on
lainassa Yhdysvaltain ilmailumuseolta National Naval Aviation
Museumilta.
Kone on yksi Suomelle talvisodan aikana hankituista hävittäjistä.
Jatkosodan aikana juuri tällaiset Brewsterit muodostivat Suomen
ilmavoimien hävittäjäkaluston rungon, ja niillä saavutettiin lähes
viisisataa ilmataisteluvoittoa. Talvisodan aikana Suomen
ilmavoimat osti 44 amerikkalaisvalmisteista Brewster-hävittäjää,
mutta nuo koneet saatiin meille vasta kun välirauha oli jo solmittu.
Juuri Brewstereillä taistelivat kuuluisat suomalaiset lentäjät
Eino Ilmari Juutilainen (komeat 94 voittoa 437
ilmataistelussa) ja Hans Henrik Wind (kunnioitettavat 75
voittoa 302 taistelussa).
Nyt näytteille tulevalla koneyksilöllä
hävittäjälentäjä Lauri Pekuri teki pakkolaskun
silloisen Neuvostoliiton puolelle 25. kesäkuuta 1942.
Tuolloin luutnantti Pekurin |

Kuva: Pekurin kone Ison Kolejärven rannalle
hilattuna 1998 (Kuva ©
1998 Karjalan Tasavallan Sisäasiainministeriön tiedotusosasto) |
|
miehittämä hävittäjäkone BW-372 joutui muutamien muiden
suomalaiskoneiden kanssa vastakkain Seesjärven yläpuolella noin
kymmenen Neuvostoliiton Hurricane-koneen (brittikoneita) kanssa. Tässä
ilmataistelussa, jossa Pekuri pudotti kaksi Hurricane-konetta, hänen
koneensa syttyi tuleen sillä seurauksella, että hän yritti laskeutua
Isolle Kolejärvelle. Laskeutumisvauhti oli kuitenkin niin suuri, että
kone kaatui ja upposi. Luutnantti Pekuri pelastautui uponneesta koneesta
ja käveltyään 20 km (miinakenttäkin siinä piti talsia läpi) tuli
omien joukkojen luo.
Tämä nyt Suomeen saatu kone löydettiin vasta kesällä 1998 50
kilometrin päässä Sagezhan kaupungista Isosta Kolejärvestä.
Yhtään ainoata muuta tällaista konetta ei ole säilynyt jälkipolvien
ihailtavaksi!
|
Ajattelun
aihetta antoi perustajajäsen UJ
Urho-klubin
uutishuone 19.9.2007 klo 19.15
SIBELIUKSEN KUOLEMASTA 50 VUOTTA 20.9.2007
Huomenna torstaina tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta yhden
kansakuntamme perusikonin, Jean Sibeliuksen kuolemasta. Tämän merkkihenkilön
historiasta voit lukea lisää HISTORIA-palstaltamme, mutta tässä pieni vinkki
huomisen tapahtumista Ainolassa, Sibeliuksen Järvenpään kodissa:
Ainolassa pidetään muistohetki
Sibeliusten haudalla klo 10.00.
Mukana ovat Järvenpään Mieslaulajat sekä kukkatervehdyksin Ainolasäätiö
ja useita muita yhteisöjä.
Myös yksityiset henkilöt voivat päivän aikana laskea haudalle kukkia.
Klo 16.00 kuullaan haudalla Mieskuoro Viipurin Lauluveikkojen ja klo 16.30 Laulu-Miesten
tervehdys kunniajäsenelleen.
Ainolan päärakennus on avoinna klo 10.00-17.00 ja Ainolaan on päivän aikana
vapaa pääsy.
Portit ovat avoinna klo 7.00-20.00
Kahvila on 20.9.2007 avoinna klo 10.00-17.00
Miettimisen aihetta antoi jälleen kerran UJ eli Urho Juha
Urho-klubin
uutishuone 22.7.2007 klo 02.35
AJOKORTTI 100-VUOTIAS 22.7.
|
Ensimmäiset
ajoluvat, tavallaan ajokortit, myönnettiin Helsingissä
tasan sata vuotta sitten. Urholandiassa oli tuolloin autoja hiukan yli
sata ja pääkaupungissa Helsingissä vain muutama kourallinen. Auton
ohjaajaksi haluavan piti hankkia ajolupa, joksi sitä varsinaisesti
nimitettiin, katsastusmieheltä. Tämä uusi virka oli perustettu samassa
yhteydessä. Ajolupa perustui vuoden 1907 heinäkuun 22. päivänä
annettuihin automobiililiikenteen järjestyssääntöihin. Niiden 8 §:ssä
todettiin, että “Automobiilin kuljettajan, jolla ymmärretään
jokaista, joka tilapäisestikin kuljettaa automobiilia, tulee olla
poliisilaitoksen siksi hyväksymä, ja hyväksyttäköön kuljettajaksi
ainoastaan sellainen henkilö, joka on 18 vuotta täyttänyt ja on
tunnettu raittiiksi, säännölliseksi ja luotettavaksi sekä
asiantuntevan henkilön antamalla todistuksella näyttää, että hän on
täysin perehtynyt automobiilin rakenteeseen, hoitoon ja ohjaamiseen.”
|
|
|
|
Autot yleistyivätkin
sitten nopeasti maamme suurimmissa kaupungeissa. Ensimmäiseen
maailmansotaan mennessä maassamme oli jo tuhatkunta automobiiliä.
Vastaavanlaisia järjestyssääntöjä ruvettiin antamaan myös muissa
kaupungeissa. Lahti esimerkiksi sai omansa vuonna 1908, Turku vuonna 1910,
Viipuri sai väliaikaiset määräykset vuonna 1911 ja vuotta myöhemmin
pysyväiset määräykset. Myös Jyväskylä sai omat järjestyssääntönsä
vuonna 1912. Tukholmassa vastaavanlaiset säännöt oli annettu vuonna
1906.
|
|
|
|
Maamme ensimmäinen
virallisesti nimitetty katsastusmies oli insinööri
Fredrik Vilhelm Lindroos, jonka Helsingin Maistraatti nimitti tehtävään
vuoden 1907 heinäkuussa. Maistraatin antamassa kuulutuksessa hänen
ilmoitettiin olevan yleisön käytössä joka aamupäivä kello 9 ja 10 välillä.
Tuo aika katsastusmiehellä oli siis käytettävissään tarkastaessaan
sekä autot että ajolupaa hakemaan tulevat. Lindroosista ja hänen
rinnalleen toiseksi katsastusmieheksi vuonna 1912 nimitetystä Orvar Osman
Thermanista on sanottu, että “Nämä luonnollisestikaan eivät voineet
olla mitään autoinsinöörejä enempää kuin ajotaidon
erikoistuntijoitakaan, vaan he suhtautuivat alkuaikoina asianomaisen
ajotaitoon terveen ymmärryksen mukaan: tarkastelivat ajokykyä ja jos ajo
oli maallikon käsityksen mukaan hyvä, annettiin hakijalle ajokortti.”
Vuonna 1913 Helsinkiin nimitettiin kolmanneksi katsastusmieheksi insinööri
Pehr M. Blom.
|
|
|
|
Ensimmäiset
automobiilin ajoluvat kirjoitettiin kuukausi järjestyssääntöjen
vahvistamisen jälkeen. Todistuksen n:o 1 sai filosofian maisteri, myös
kaunokirjailijana ja kustantajana tunnettu Yrjö Weilin. Hän oli ollut
mukana myös kaupungin valtuusmiesten nimeämässä valiokunnassa
valmistelemassa lausuntoa automobiililiikenteen järjestyssäännöistä.
Viime vuosiin asti Yrjö Weilin on saanut yksinään kantaa kunnian ensimmäisestä
myönnetystä ajoluvasta - ja toki kunnia hänelle kuuluukin - mutta osan
tästä maineesta voisi kantaa myös ajoluvan n:o 3 saanut Johan Leonard
Oxén. Hän hankki oman ajolupansa samana päivänä kuin Weilin eli 21.8.1907.
Ajoluvan n:o 2 saajasta ei ole tietoa.
|
|
|
|
Kunnalliset järjestyssäännöt
saattoivat antaa määräyksiä myös siitä, millaisin ehdoin oli lupa
liikkua autolla oman paikkakunnan ulkopuolella. Esimerkiksi Helsingin
vuoden 1911 ja Viipurin vuoden 1912 kunnalliset ohjesäännöt määräsivät,
että muualta tulleet autot saivat liikkua näissä kaupungeissa vain
tilapäisesti, ja silloinkin vain jos auton omalla kotipaikkakunnalla oli
vahvistettu järjestyssäännöt ja kuljettajalla oli
automobiilitarkastajan antama ajolupa.
|
|
|
|
Parikkalaiselle
Juho Anttoselle annettu ajolupa kertonee, minkälaisia ajokortteja pääkaupungin
ulkopuolella saattoi olla käytössä. Anttonen oli saanut
kuljettajatodistuksen Orvar Thermanilta Helsingissä vuonna 1912.
Todistuksen saatuaan Anttonen palasi Savonlinnaan ja ajeli kolme vuotta
ilman paikallista ajolupaa, koska Savonlinnassa ei sellaista tarvittu.
Vuonna 1914 Kerimäen piirin nimismies vihdoin sitten kirjoitti Anttoselle
ajoluvan, ja kirjoitti sen Anttosta esittävän kokovartalokuvan kääntöpuolelle.
Teksti kuului seuraavasti: “Auton kuljettaja Juho Anttonen Parikkalan
pitäjästä oikeutetaan täten kuljettamaan ravintoloitsija Albin
Niirasen omistamaa Hansa-autoa kaiken aikaa kuin tässä suhteessa annettu
pakollinen määräys voimassa pysyy, tarkoin huomioonottamalla, ettei
tuntemattomia ja epäilyksen alaisia henkilöitä mukana kuljeteta. Kerimäen
piirinnimismiehen konttorissa, syyskuun 19 pnä 1914.” Se oli toinen
Kerimäen nimismiespiirissä annettu todistus.
|
Miettimisen aihetta AKEn sivuilta ammentaen antoi jälleen kerran UJ eli Urho Juha
Urho-klubin
uutishuone 23.5.2007
Eduskunnan 100-vuotisjuhlaistunto 23.5.2007
Tänä päivänä, oi Te korkeasti kunnioitetut kansalaiseni,
tulee kuluneeksi tasan sata vuotta Urholandian ensimmäisestä oman eduskunnan
täysistunnosta! Se on kuulkaas aika moinen merkkipaalu se! Perjantaina
15.3.1907 kellon lyötyä 9.00 alkoivat Suomen eduskuntavaalit ja tuota
vaaliperjantaita jatkui aina klo kahteenkymmeneen saakka. Seuraavana aamuna,
16.3.1907 klo 9.00 alkoi toinen vaalipäivä kestäen sekin iltakahdeksaan
asti.
Kyseisissä vaaleissa annetut äänet tuli ennalta määrätyn
laskentatavan mukaan "laskea mahdollisimman nopeasti" ilman
varsinaista määräaikaa. Kaikki valtakuntamme vaalipiirit kykenivät
toimittamaan ääntenlaskentatuloksensa aikavälillä 2. - 5. 4 1907. Laskentaan
siis kului vaalipiiristä riippuen lähes kolme viikkoa; varsin reaaliaikaista
touhua siis. Vaalivalvojaiset nykyiseen tapaan olisivat siis kestäneet tuokion
jos toisenkin!
Uusien kansanedustajien valtakirjat tarkastettiin sitten
lopulta toukokuun 22. päivänä (samaa vuotta) ja oman eduskuntamme
ensimmäinen ns. täysistunto pidettiin Helsingin kaupungin Vapaapalokunnan
juhlasalissa nykyisen Keskuskadun varrella 23.5.1907! Myöhemmin eduskuntamme
kokoontui nk. Heimolan talossa nyk.Yliopistokadun varrella. Suomalaisen
kulttuuriperinteen mukaisesti molemmat historiallisesti maallemme erittäin
merkittävät talot on siis toki purettu!
Tuolloin vuonna 1907 ei siis ollut nykyistä eduskuntataloa
lisärakennuksista nyt puhumattakaan! Vasta vuonna 1924 järjestettiin
arkkitehtikilpailu uudesta eduskuntatalosta, jonka paikasta oli kilpailtu jo
edellisenä vuonna eli 1923. Valittua paikkaa kutsutaan monesti nykyisin
nimellä Arkadian mäki, koska aikoinaan alueella sijaitsi Arkadian huvila-alue.
Talon suunnittelukilpailun voitti lopulta arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg.
Heidän ehdotuksensa oli nimeltään "Oratoribus" (tarkoittaa:
Puhujille). Ehdotuksen laati pääosin arkkitehti J. S. Sirén. Hän saikin
siis eduskuntatalon suunnittelun työkseen, ja talo rakennettiin pian sen
jälkeen vuosina 1926-1931. Uutukaisen Arkadian mäen eduskuntatalon vihkiäisiä
pidettiin lopulta 7.3.1931.
Näitä uusia vasta valittuja kansanedustajia oli 200 kpl
(kuten nykyisinkin), ja heistä 181 oli miehiä ja naisia oli 19. Heidän
muodostamansa eduskunta ehti istua tosin vain reilun vuoden, koska ensimmäinen
eduskuntamme hajotettiin jo 6.4.1908!
Tämän kuluvan herran vuoden 2007 rahan arvossa
mitattuna vuoden 1907 eduskuntavaalit maksoivat yhteiskunnalle noin 1 555
713 €. Mainittakoon, kun se nyt teitä kuitenkin kiinnostaa, oi te lööppien
aikakauden lapsoset, että vastaavat menot laskettuna vuoden 2003
eduskuntavaalit maksoivat valtiolle noin 12 883 620 € myös vuoden 2007 rahana.
Eli samoihin asioihin kulutettiin vuonna 2003 8,3 kertaa enemmän rahaa kuin
sata vuotta sitten, vaikka rahan arvo olikin suhteutettu oikein! Kaikkea se tuo
ahneus teettää!
Muuten, tuolloin noudatettiin tietenkin Suomen
Suuriruhtinaskunnan Valtiopäiväjärjestystä, kuinkas muutenkaan!
Muistakaapa, että tämä armoitettu isänmaamme itsenäistyi lopullisesti vasta
kymmenen vuotta myöhemmin eli vuonna 1917! Noudatettava valtiopäiväjärjestys
oli siis 26/20.7.1906, josta ote seuraavassa:
2 §: Yksikamarinen eduskunta, johon kuuluu 200 edustajaa.
3 §: Vaalikausi on kolme vuotta. Keisarilla on oikeus hajottaa eduskunta.
4 §: Vaalit ovat välittömät ja suhteelliset. Vaalipiirejä pitää olla vähintään
12 ja enintään 18. Erityistapauksissa voi olla myös yhden hengen vaalipiirejä.
Kaikilla äänioikeutetuilla valitsijoilla on yhtäläinen äänioikeus. Äänioikeutta
ei voi käyttää asiamiehen välityksellä.
5 §: Äänioikeus eli vaalioikeus on jokaisella Suomen kansalaisella, joka on
ennen vaalivuotta täyttänyt 24 vuotta. Vaalioikeuden rajoitukset.
6 §: Jokainen vaalioikeutettu on vaalikelpoinen
7 §: Vaalivapauden häirinnästä aiheutuvat seuraamukset.
Nykyisin, esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä
(35. eduskuntavaalit, eli keskimäärin yhden eduskunnan ikä on meillä ollut
2,94 vuotta eli tarkemmin sanoen 2 vuotta, 11 kuukautta ja yhdeksän päivää),
puhuttiin paljon ns. "loanheittokulttuurin"
ilmestymisestä suomalaiseen vaalikilvoitteluun. Mutta voin kyllä aiheesta
kysyä, miten niin "ilmestymisestä"? Kyllä sitä nimittäin osattiin
jo sata vuotta sitten, vai mitäs mieltä olette seuraavista
"vaalimainoksista" ko. ajalta? Klikkailkaapa tumppunauloja eli
pienkuvakkeita, niin näette, mitä tarkoitan:

Kuva: Vaalipropagandaa sata vuotta sitten (Lähde:
Museovirasto)
Kaikkia edellä olevissa kuvissa näkyviä vaalimainoksia ei kai voitane
pitää tyylipuhtaina edustajina sellaisista mainoksista, joissa keskitytään
vain oman puolueen sanomaan, mutta muita puolueita ei morkata!
Ajattelun
aihetta antoi perustajajäsen UJ
Urho-klubin
uutishuone 14.12.2006 klo 01.35
Presidentti J. K. Paasikiven kuolemasta 50
vuotta
Tasavallan
presidentti Juho Kusti Paasikiven kuolemasta tulee tänään kuluneeksi tasan 50
vuotta! Sytyttäkääpä oikein komia kyntteli tämän suurmiehemme poismenon
muistoksi, oi te Urholandian kuuliaiset kansalaiset!
Tämä
kansakuntamme 7. presidentti ja itsenäisyytemme ajan 11. hallitsija syntyi
27.11.1870 savusaunassa Hämeen läänin Koskella kesken kiireisen
markkinamatkan. Hänen nimensä, vaikkakin perhe kuului Tampereen
teollisuustyöläisten luokkaan, oli aluksi Johan Gustaf Hellstén,
jonka hänen vanhempansa "suomensivat" jo hänen ollessaan 7-vuotias.
Hän tuli tunnetuksi mm. ulkopoliittisista "luistelutaidoistaan"
vuosien 1939 ja 1944 aikana sekä YYA-sopimuksen ehtojen onnistuneista Suomea
hyödyttäneistä "muokkauksistaan".

Kuva: Ylväs presidenttimme rouvansa Allin (os. Valve)
kanssa (klikkaamalla kuva suurenee)
Suomen itsenäistymisen aikoihin 1916-1917 Paasikivi kuului
kuningaskunnan eli monarkkian kannattajiin ja liittyi Suomalaisen puolueen seuraajaksi vuonna 1918 perustettuun
Kokoomukseen. Suomeen valittiinkin kuningas, mutta Saksan hävittyä ensimmäisen
maailmansodan nimellä tunnetun kansainvälisen kädenvääntökisan, Paasikiven hallitus erosi ja
Suomesta tuli pienten seikkailujen kautta (mm. kaksi valtionhoitajaa ja
diktaattori valtakunnan hallitsijoina, katso Historia-palsta)
tasavalta. Paasikivi toimi lisäksi rauhanneuvottelijana 1920-, 1930- ja 1940-luvuilla moneen otteeseen. Paasikivi oli myös kolmen hallituksen pääministeri.
Yksi merkittävä asia ja saavutus
Paasikiven Suomelle oli ovien avautuminen YK:hon sekä Pohjoismaiden Neuvostoon.
Suomen puolueettomuutta korostava ulkopolitiikka katsotaan monissa lähteissä
alkaneen laajamittaisemmin varsinaisesti Paasikiven neuvottelumatkalla Moskovaan
1955 saavuttamasta strategisesta voitosta eli Porkkalan luovutuksesta takaisin
meille. Palattuaan Moskovasta presidenttimme J.
K. Paasikivi lausui radiopuheessaan 22.9.1955: "Olen
palannut seitsemänneltä neuvottelumatkaltani Moskovaan. Tähän asti olen
tullut sieltä tyytymättömänä. Ensi kertaa olen tyytyväinen."
Paasikiven
kuolema seurasi pian vuoden 1956 presidentinvaaleja, joihin hän ei muuten omien
sanojensa mukaan antanut koskaan suostumustaan ehdokkaaksi asettamista varten!
Hänen kuolinpäivänsä oli 14.12.1956 ja hän nukkui rauhallisesti ikuiseen
uneen. Paasikivi itse oli aikonut saattaa julkaisukuntoon vuosien mittaan
suurella huolella ja sinnikkyydellä kootut muistelmansa. Kuten kaikki
tiedämme, tuo työ jäi kesken...
Tämän
sodanjälkeisen Suomen yhden merkittävimmistä presidenteistä, joka tunnetaan
mm. ns. Paasikivi-Kekkosen linja -politiikastaan, muistoa
kunnioitetaan lisäksi 18.12.2006 eli ensi maanantaina Paasikivi-Seuran ja
Valtioneuvoston kanslian järjestämässä 50-vuotismuistoseminaarissa
Säätytalolla. Ko. tilaisuutta kunnioittavat läsnäolollaan mm. nykyinen tasavallan
presidentti Tarja Halonen ja puolustusministeri Seppo Kääriäinen.
Miettimisen aihetta antoi jälleen kerran UJ eli Urho Juha
Itse eduskunnan juhlan takana on paljon tärkeämpiä
uudistuksia, joista merkittävin lienee Suomen valtiollinen äänioikeus.
Se astui voimaan vuoden 1906 valtiopäiväuudistuksen mukaisesti YLEISEKSI, YHTÄLÄISEKSI JA
SALAISEKSI. Se tarkoittaa siis sitä, että jokaisella Urholandian kansalaisella on yksi ääni käytössään eikä kenenkään
tarvitse näyttää antamaansa ääntä ulkopuolisille, ei sitten edes vaalivirkailijoille.
Muistakaahan vielä, että meillä Urholandiassa äänioikeus annettiin samanaikaisesti sekä miehille että naisille.
Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiinkin sitten jo vuonna 1907.
Naisten täydelliset valtiolliset oikeudet - eli oikeus äänestää ja oikeus olla ehdokkaana - ovat toteutuneet eri puolilla maailmaa vähitellen. Suomessa vuonna 1906 hyväksytty vaalilaki oli aikanaan maailman edistyksellisin ja vuoden 1907 ensimmäisissä eduskuntavaaleissa valitut 19 naiskansanedustajaa
olivatkin maailman ensimmäisiä, kuinkas muuten!
Näistä itseään hyvinkin sivistyneinä pitävistä EU-naapureistamme mm.
Italia pääsi samaan vasta 1946 (järkyttävää, sivistysvaltio mukamas,
makuhermot siis kai ainoa kehittynyt elin päässä liukkaan kielen lisäksi) ja
toinen koheltaja Ranska vuonna 1944 (ottakaas Asterixin sukulaiset
meikäläisistä mallia). Mainitaan nyt sitten vielä, että jonkinlaisena
ihannemaana tunnettu käkikellokansa Sveitsi salli yleisen ja yhtäläisen
äänioikeuden vasta 1971 (tosi on)!