|
HISTORIA-UUTISET
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 2.2.2012
Paras ase luteita vastaan
- Heteka ja Yksinäisen-Sopu -
Sitä ei moni nykypoika eikä -tyttö arvaakaan, että
hetekaa, ja itse asiassa paria muutakin sänkytyyppiä, ei aikoinaan
mainostettu mukavalla nukkuma-asennolla tai muulla ergonomialla, vaan
sillä, että luteet tahi muut syöpäläiset eivät pääse kapuamaan nukkujan
kimppuun!
Teräsputkista ja jousista koottu sänky liittyi myöhempien
tutkimusten valossa kaiketikin syöpäläisiin. Puusängyssä kun ne luteet
pitivät vanhan sanonnan mukaan pintansa kuusi vuotta. Esimerkiksi sängyn
kantaminen muutamaksi viikoksi ulos paukkupakkaseenkaan ei sitkeitä
luteita pahemmin hätkäyttänyt.
Viereisessä kuvassa on metalliverkkopohjasängyn mainos ja
sitäkin mainostetaan luteettomana, mutta ei se metallirunkoista
"takuulla narisematonta" hetekaa voittanut. Moni suurten ikäpolvien
edustaja lienee alkunsa hetekassa saanut, eivätkä ainakaan vanhat
hetekat olleet mainosten lupaamia narinattomia.
Ja oli se ergonomiakin hetekanukkumisesta melko kaukana;
siinä metalliverkon päälle viritetyllä jouhipatjalla sai maata selkä
oikein kivalla mutkalla, mutta saipahan patja ainakin ilmaa eikä
nykytyylin vastaisesti ainakaan homehtumaan päässyt!
Sana "heteka" on muuten alun perin ollut tuotemerkki ja
lyhenne sänkytyypin alkuperäisen valmistajan Helsingin
Teräshuonekalutehdas Oy:n, Heteka Oy:n nimestä. Hetekoiden valmistus
aloitettiin vuonna 1932 ja niitä tehtiin rapiat kaksi miljoonaa ennen
vuotta 1964, jolloin tehdas lakkautettiin.Heteka teki myös
sairaalasänkyjä.
Se monien muistama hetekoiden narina johtui siitä, että
sota-aikana hetekoiden kierukkajoustinpohja metallipulan takia muuttui
lähes pelkäksi rautalankaverkoksi, joka sitten kyllä osasi jo
naristakin. Ja sellaisena valmistus sitten sotien jälkeen jatkui... Ja
kyseinen harva teräsverkko väsyi nukkujan alla ja painui mukavasti
notkolle; siinä olisi moni nukkunut takamus melkein lattiassa kiinni,
jos pohjia ei olisi omatoimisesti levynkappaleilla vahvistettu.
Metallipula vaikutti sota-aikana myös sängyn
runkorakenteisiin. Viereisen kuvan mainoksessakin putkirunko on
vaihdettu petsattuun koivuun. Se kun tuo lakeeraus tarkoitti
petsaamista, joskus tosin myös pelkkää maalaamista.
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 4.2.2010
Syväjäädytysruokaa jo
vuonna 1945!
- Säilytä ulkona tai porstuassa! -
Pakasteruoka ei ole ollenkaan niin tuore keksintö kuin
luullaan. Ensimmäiset pakastimet tosin esiteltiin meillä Suomessa vasta
vuonna 1958 Kotiliesi-lehdessä, mutta kodeissa niitä ei tuolloin vielä
ollut. Vuonna 1971 vasta joka kymmenes perhe omisti moisen ihmevärkin.
Mutta kuten alla olevasta lehtileikkeestä maaliskuun
kolmanneltatoista päivältä vuonna 1945 nähdään, pakasteita myytiin jo
tuolloin. Niitähän pystyi kyseisinä vuosina perustalviolosuhteissa
säilyttämään ulkona, eteisessä tai verannalla kaikkialla Suomessa melko
hyvin, talvisin siis. Ilmastomuutos kun ei ollut tuolloin edes
uhkakuva...
Kuva: Pakasteruokaa vuosimallia 1945, parahultaisesti juuri
sotien jälkeen.
(Photo: Juha Räty, Kunniamme Päivät -museo)
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 30.11.2009
Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen 4.12.1917
Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen
eduskunnalle
4. joulukuuta
1917, tasan 92 vuotta sitten. Kaksi
päivää myöhemmin
6. joulukuuta eduskunta kokoontui ja
hyväksyi esityksen porvarilliselta pohjalta, joskin julistuksen
sanamuodosta jouduttiin äänestämään. Tästä päivästä muodostui sitten
Suomen itsenäisyyspäivä, jota mekin taas viikonloppuna juhlistamme.
Kuva: Itsenäisyyssenaatin täysistunto vuodelta 1917.
Kuva Kunniamme Päivät -museon kokoelmista, Erkki
Räikkönen, 1935: Svinhuvud ja Itsenäisyyssenaatti
Ensimmäinen
neuvottelu itsenäisyyden julistamisesta pidettiin vielä
samana päivänä, jolloin Svinhuvudin senaatti
(27.11.1917–27.5.1918) oli
aloittanut toimintansa, nimittäin 27.11.1917. Tietoisena
siitä, että eduskunnassa suhtauduttiin, nimenomaan
porvarillisissakin piireissä, jossakin määrin
arvostelevasti mahdolliseen itsenäisyysjulistukseen,
senaatti päätti ovelasti Juhani Arajärven
ehdotuksen mukaisesti olla alistamatta kysymystä
itsenäisyysjulistuksesta lainkaan eduskunnan
käsiteltäväksi. Tahdottiin vain asettaa
eduskuntatapahtuneen tosiasian eteen uskoen, että asiaan
negatiivisimmin suhtautuneetkin olisivat lojaaleja
senaatille tässä asiassa.
Hallituksen
suunnitelman julkitultua arvostelevalle kannalle
asettuivat mm. Ståhlberg, Ingman, Estlander
ja Nevanlinna, jotka pitivät koko
julistusta suorastaan mahdottomana, koska venäläistä
sotaväkeä oli yhä maassa. Sen sijaan Alkio,
Vuorimaa, Arokallio, Kokko ja monet muut
eduskunnan johtomiehet tervehtivät hallituksen
toimenpidettä suurella tyydytyksellä.
Eduskunnan puhemiehen
Johannes Lundsonin kanssa hallitus sopi
itsenäisyysjulistuksen esittämisestä eduskunnalle ja
että eduskunnan puhemies vastaisi siihen muutamin
harkituin sanoin. Tämän jälkeen asia katsottaisiin
mahdollisimman nopeasti loppuun käsitellyksi ja jotta
kaikki sujuisi kitkatta, laadittiin jopa varmuuden
vuoksi etukäteen puhemiehen vastaus julistukseen.
Vastauksessa yritettiin välttää kaikkea sellaista, mikä
laukaisisi keskustelua eduskunnassa ja pitkittäisi ja
mahdollisesti mutkistaisi itsenäistymistä.
Muutamassa päivässä
Setälä laati senaatin puolesta
itsenäisyysjulistuksen ja perjantaina 30. marraskuuta
1917 senaatti oli valmis esittämään julistuksen
eduskunnalle. Mutta koska kyseessä
oli perjantai, eduskunta ei senaatin esitystä jäänyt
odottelemaan, vaan painui viettämään omasta mielestään
hyvin ansaittua viikonloppua; itsenäisyysjulistus ei
toki saisi viikonloppupippaloita pilata.
Niinpä Suomen itsenäistyminen
siirtyi neljällä päivällä, koska seuraava
eduskunnan istunto olisi vasta tiistaina, 4.12.1917. Jos
tuo kiire viikonlopun viettoon olisi ollut vähemmän
tärkeätä, viettäisimme luultavasti itsenäisyyspäivää
3.12. eikä 6.12.
Tiistaina 4.12.
senaatin puheenjohtaja Svinhuvud astui
esiin. "Hän seisoi lujana ja tukevana, niinkuin
hänellä oli tapana seistä valtaistuinsalissa tsaarin
edustajan edessä", kertoi asiasta Tekla Hultin.
"Svinhuvud luki julistuksen voimakkalla,
ilmehikkäällä äänellä, erityisesti korostaen tärkeimpiä
sanoja. Siinä oli Lutherin asenne: Tässä seison enkä
muuta voi, Jumala minua auttakoon!"
Kuva: Senaatin
itsenäisyysjulistus vuodelta 1917
Itsenäisyysjulistuksen
läsnäoleviin tekemää vaikutusta kuvaa istuntoa parvelta
seurannut Puolan Pietari-edustaja Alexander
Lednicki seuraavasti: "Sen johdosta ei
syntynyt ulkonaisia mielenosoituksia, ei yhtään ainoata
liikettä; vain hartaus ja hiljaisuus saattoi eduskunnan
jäsenet syvän liikutuksen valtaan."
No, todellisuus ja
omaan napaan tiirailu palasivat toki pian
perisuomalaiseen tapaan takaisin. Välittömästi senaatin
edustajien poistuttua sosialistiedustajat nousivat
puhumaan ja esittivät jyrkän vastalauseensa tapahtuman
johdosta.
Kullervo Mannerin (valittiin
myöhemmin Suomen diktaattoriksi, klikkaamalla saat
lisätietoa) mukaan senaatilla ei
ollut mitään oikeutta jättää eduskunnalle yhtään mitään
esitystä "ei in corpore eikä yksityisesti",
vaan riittäisi, että senaatti postittaisi ja jättäisi
haluamansa laput kirjallisesti puhemiehelle.
M.A.Airola sanoi, että senaatti aikoi kai
"hyökätä kansan eduskuntaa vastaan."
Porvarillinen puoli
esitti erityisen "ponsilauselman" laatimista eduskunnan
hyväksyttäväksi, jotta itsenäisyysjulistus saataisiin
menemään eduskunnassa läpi. Porvarit ehdottivat, että
Suomi olisi itsenäinen ja riippumaton tasavalta.
Sosialistit (kuunneltuaan myötämielisempiä
jäseniään) halusivat, että jos
Suomesta tulisikin tasavalta, niin itsenäisyys oli
koetettava "toteuttaa sovinnollista tietä Venäjän
kanssa aikaansaatavalla sopimuksella."
Neuvottelukunnassa, joka asiaa ajaa, olisi oltava "yhtä
monta Suomen ja Venäjän edustajaa." Lisäksi moni
muu, erikseen sosialistien esityksessä mainittu asia
olisi ollut riippuvainen Venäjän "täysivaltaisten
valtioelinten" tulevasta tahdosta, joten Suomen
itsenäisyys olisi siirtynyt hamaan tulevaisuuteen
toteutumaan, jos nyt sitten sinnekään.
Nämä yllä mainitut
kaksi "ponsilausumaa" alistettiin eduskunnan
käsiteltäviksi 6.12.1917 klo 14.00 pidetyssä eduskunnan
istunnossa. Kaikenkattavien keskustelujen jälkeen
porvarillinen "ponsiesitys" hyväksyttiin äänin
100 vastaan 88. Tämän johdosta Eetu Salin
saneli eduskunnan pöytäkirjaan vastalauseen "porvariston
tällaisesta edesvastuuttomasta politiikasta", jossa
sellainen tärkeä paperi kuin Suomen itsenäisyyden
hyväksyminen, ilman sosialistien toivomaa loputonta
asian kanssa käytävää politikointia "yllätyksenä
naulataan kiinni ilman perusteluja, noin vain yhdellä
vasaran iskulla."
UJ - reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 30.11.2009
Suomen talvisota alkaa 30.11.1939
Tänään maanantaina tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta
talvisodan alkamisesta Neuvostoliiton kanssa. Muutamien edellisten
päivien tapahtumat, ei vähäisimpänä Neuvostoliiton provokaationa omalle
puolelleen ampumat ns. Mainilan laukaukset, johtivat Suomen
vääjäämättä sotaan itäistä suurvaltaa vastaan.
Neuvostovenäjän sotajohto oletti alkavan sodan Suomea
vastaan kestävän vain muutaman päivän ja se kuvitteli voivansa
lahjoittaa uuden, Molotovin-Ribbentropin sopimuksen
(23.8.1939) mukaisesti Neuvostoliitolle määritellyn
alueen johtajalleen Stalinille 21.12. syntymäpäivälahjana.
Kuten kaikki nyt onneksi tiedämme, ei historian kulku mennyt aivan
itäisen naapurimme laskeskelemalla tavalla.
29.11. puna-armeija sai käskyn hyökätä Suomeen ja se
aloitti hyökkäyksen 30.11.1939 klo 6.50 paikallista aikaa tykistötulella
ilman sodanjulistusta Suomelle. Tuolloin puna-armeija myös ylitti rajan
mm. Rajajoella, Joutselässä ja Lipolassa.
Nyt taistelut alkoivat Karjalan Kannaksella ja koko
itärajalla epäsuhtaisin voimavaroin. Suomalaisten joukot Kannaksella,
joissa oli 21600 sotilasta, 71 tykkiä ja 29 panssarintorjuntatykkiä sekä
10 kevyttä kuuden tonnin Vickers-panssarivaunua, kohtasivat
lukumäärältään ylivoimaiset neuvostojoukot. Naapurimme saapui rajan yli
120 000 sotilaan, 900 tykin ja 1400 panssarivaunun (kevyitä,
keskiraskaita ja raskaita) voimin. Joukkomme
vetäytyivät taistellen kohti Mannerheim-linjaa, jonka
olemassaolosta puna-armeijalla ei ollut mitään ennakkotietoa.
Suojärvellä ja muualla raja-alueilla lähes 2000
suomalaista siviiliä jäi puna-armeijan hallitsemille alueille
evakuoinnin viivästyttyä. Tämän artikkelin kirjoittajalle Suojärveltä
evakkoon joutunut, silloin 12-vuotias tyttö, kertoi suomalaisten
sotilaiden tulleen ja käskeneen hänen perheensä paeta välittömästi ilman
tavaroita sisämaahan päin. Syytä kysyttäessä sotilaat olivat osoittaneet
läheiselle järvelle, jonka vastarannalla oli näkynyt venäläisiä sotilaita
lähenemässä. Tyttö perheineen pääsi kuitenkin evakkoon sisemmälle
Suomeen.
Neuvostoliitto oli sodan ensimmäisenä päivänä sangen
kiivas, sillä klo 9.00 sen ilmavoimat pommittivat Viipuria, klo 9.20
Helsinki sai kokea ensimmäisen ilmahälytyksensä, Enso klo 9.35 ja esim.
klo 12.05 lentopommit iskevät Lahteen. Kaikkiaan 16 suomalaista
paikkakuntaa joutuu tuona päivänä ilmapommitusten kohteiksi.
Suomen tasavallan presidentti Kyösti Kallio
pyysi sotamarsalkka Mannerheimia ottamaan vastaan
sotavoimiemme ylipäällikkyyden, mihin Mannerheim suostui. Mannerheim
julkaisikin heti Ylipäällikön päiväkäskyn N:o 1:n, joka
kuului:
|
Ylipäällikön päiväkäsky N:o 1.
Tasavallan Presidentti on 30.11.1939 nimittänyt minut
Suomen puolustusvoimain ylipäälliköksi.
Suomen uljaat
sotilaat!
Ryhdyn tähän tehtävään hetkellä, jolloin
vuosisatainen vihollisemme jälleen hyökkää maahamme.
Luottamus päällikköön on onnistumisen ensimmäinen ehto.
Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että
jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa
aina kuolemaan asti.
Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme
jatkoa ja loppunäytös.
Me taistelemme
kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta.
Mannerheim |
Talvisodan veteraanien ja
sodassa henkensä menettäneiden muistoksi voitte käydä
kuuntelemassa kappaleen Kollaa Kestää klikkaamalla
tästä.
Tuon yllä olevan linkin laulun
sanat (lähde Harri Mölsän
plogi):
Kollaa kestää
Helsingissä marraskuussa kolkytyhdeksän,
Kollaanjoella joulukuussa ryssä pyrki tänne päin.
Siellä moni nuori mies tulikasteen tykkitulen sirpaleissa sai.
Yli neljä kuukautta siellä taisteltiin,
tuhatviisisataa miestä sen jälkeen haudattiin.
Ei pääty tarina sankareiden,
talvisodan sotureiden.
Polttopullot käsissään,
panssareita edessään.
Puolustivat isänmaata,
vastassansa ylivoima,
pakkanen ja paholainen.
Kollaa kestää vielä tänään,
Kollaa kestää...
"Kollaa kestää kyllä jos ei karkuun käsketä",
Juutilainen vastas kenraalille empimättä.
Turhaan kuollut miehistä ei yksikään.
Ilman heidän uhriaan en eläisi itsekään...
Ei pääty tarina sankareiden,
talvisodan sotureiden.
Polttopullot käsissään,
panssareita edessään.
Puolustivat isänmaata,
vastassansa ylivoima,
pakkanen ja paholainen.
Kollaa kestää vielä tänään,
Kollaa kestää...
UJ - reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 26.10.2009
Kuumatkafantasia 1945
Seuraavassa Kouluhallituksen ja Yleisradion painattama
Kouluradiovihkonen vuodelta 1945. Kyseinen alkujaan kirpputorilta
kolmella eurolla löytynyt aarre sisältää kuulokuvan perjantaille,
maaliskuun 9. päivälle klo 9.10 - 9.50 välisenä aikana Suomen
Yleisradiosta lähetettäväksi. Kuulokuva kertoo siis vuodesta 2500...
Kuvat: Kuulokuvan kirjallinen materiaali vuodelta 1945, juuri
sotien jälkeen.
(Photot: Juha Räty, Kunniamme Päivät -museo)
UJ - reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 30.9.2009
Mars Marsiin jo vuonna 1918
Alla
oleva mainos kertoo toimettomien ja varattomien poikien suojaksi
perustetun työlaitoksen, Pikatoimisto Marsin toiminnasta.
Kuva: Postin kilpailija 91 vuotta sitten! Mainoksen julkaisi
elokuussa 1918 Suomen Kuvalehti
(Photo Juha Räty, Kunniamme Päivät -museo)
Toimisto perustettiin Helsinkiin, mutta se löytyy myös
vuoden 1938 Viipurin puhelinluettelosta seuraavanlaisesti:
| Pikatoimisto Mars, Maununk. 6. |
|
| - tilaukset |
2893 |
| - ulkolinja ja johtaja |
1316 |
Mars-toimiston toiminnan perusajatus oli, että
mahdollisimman moni katupoika voisi sen avulla saada jotakin ansiotyötä.
Mainoksessa esitellyn lähettitoiminnan lisäksi pojille annettiin
mahdollisuus työskennellä mm. veistolaitoksessa, jossa valmistettiin
leikki-, talous- ja huonekaluja. Marsilla oli myös oma
paikanvälitystoimisto.
"Kundin" hakiessa Pikatoimisto Marsiin, hänet taustoineen
syynättiin perinpohjin. Kotiolot, koulunkäynti ja entiset ammatit
tarkastettiin. Jos poika näytti olevan oikean sorttinen ja oli lisäksi
kansakoulun käynyt, tarjottiin hänelle asiapojan paikkaa joko
liikkeeseen tai konttoriin. Jos taas hakijan "entisyys ja ulkonainen
esiintyminen" olivat "ei niin selviä", oli edessä pakollinen koulutus-
ja kasvatusjakso, jos mieli Marsin leipiin!
Klubimme
sivuilla julkaistujen vuoden 1918 Suomen Kuvalehtien painolaatu ei
lehden toimitusta tuolloin oikein tyydyttänyt. Niinpä seuraavalle
uutiselle oli tilaus:
Kuva: Painoväriongelmia itsenäisen Suomen Kuningaskunnassa.
Uutisen julkaisi
syyskuussa 1918 Suomen Kuvalehti (Photo Juha Räty, Kunniamme Päivät -museo)
UJ - reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 1.8.2009
Uusinta kameratekniikkaa vuodelta 1925
Klubimme sivuja kuvittava valokuvaaja innostui
seuraavasta silminnähden:
Kuva: Tällaisia olivat kamerauutuudet 84 vuotta sitten!
Uutisen julkaisi aikoinaan Suomen Kuvalehti
(Photo Juha Räty, Kunniamme Päivät -museo)
Tuollaiset taikalaatikot olivat aikanaan erittäin
haluttuja ja kalliita, eikä jokaisella kyläkuvaajalla sellaisiin varoja
liiennytkään. Mutta ainahan niistä saattoi haaveilla.
UJ - reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 1.8.2009
Mitä jokainen tyttö toivoo...
Mitäpä jokainen pieni tytön tyllerö eniten maailmassa
toivoo? Vastauksen, ehkä nykymaailman aikaan osaa lukijoista huvittavan,
saattoi lukea 84 vuotta sitten aikakauslehdestä ja seuraavanlaisesta
mainoksesta:
Kuva:
Jokaisen tytön unelma! Voisiko sen enää paremmin
sanoa! (Photo © www-jr-studio.com))
Mainos
löytyi elokuun 8. päivänä 1925 julkaistusta Suomen kuvalehdestä, numero
32. Mainosta ei ole editoitu muuten kuin että yksi osa siitä on
suurennettu luettavuuden parantamiseksi... ja ärsytyskynnyksen
testaamiseksi.
UJ - reportterinne maailman äärissä, pokkuroi otsa
kynnykseen kolahtaen klubimme senioria Markkua, joka saattoi yllä olevan
mainoksen sisältäneen lehden Kunniamme Päivät
-museon kokoelmiin!
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 19.6.2009
Suomen Kuvalehden Juhannusnumero 1925
Tätä edellä olevaa kuvaketta klikkaamalla pääset
lukemaan Kunniamme Päivät - museon kokoelmista Juhannusnumeroa
Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1925. Tarkemmin sanottuna sen ensimmäistä
osaa. Toinen osa ilmestyy hiukan myöhemmin.
Niin, se tuo Juhannuskin tulla jollottaa tänäkin vuonna.
Juhannuksesta lisää kerromme
täällä
ja täällä ja
täällä,
lukekaa ja viihtykää ja koittakaa olla hukkumatta sepalukset auki!
UJ
- reportterinne maailman äärissä, toivottaa nautinnollisia lukuhetkiä ja
kiittää samalla Markku H:ta Vihannista alkuperäisen lehden
toimittamisesta museon kokoelmiin!!
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 13.6.2009
Tällaisia ilmoiteltiin vuonna 1925...
Vuoden 1925 Suomen Kuvalehden numerosta 3 löytyivät
seuraavat ilmoitukset. Nauttikaa ja lukekaa...
Kuva: Suomen Kuvalehden mainos unelmakamerasta 1925 ((Photo
© Juha Räty)
Eipä kamerasta voinut moni poika
muuta kuin unelmoida. Eikä seuraava radiokaan liene eksynyt ihan
tavallisten poikain tai tyttöjen yöpöydille...
Kuva: Suomen Kuvalehden mainos radiovastaanottimesta vuodelta
1925 ((Photo
© Juha Räty)
Entä mitä ajattelette seuraavasta
naisille suunnatusta mainoksesta, lieneekö jutussa ollut perää...
Kuva: Oy Suomen Rohdosyhtymä mainosti sitruunavoidetta naisille
vuonna 1925 ((Photo
© Juha Räty)
UJ
- reportterinne maailman äärissä, kiittää Markku H:ta Vihannista, sivujemme ansioitunutta
lukijaa, joka saattoi mainokset sisältäneet lehdet Kunniamme Päivät
-museon kokoelmiin!
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 8.6.2009
Muistatkos sitten näitä kaupallisia ilmoituksia...
Näitä unelmia kaupattiin lehdessä nimeltä KotiPosti
vuonna 1964.
Kuva: KotiPostin kannen logo vuodelta 1964 ((Photo
© Juha Räty)
Eipä lehti ollut tuolloin
mahdottomissa hinnoissa, eipä niin. Mutta mitäs numerossa 22/1964 sitten
mainostettiinkaan...
Böömiläinen insinööri
ja asetehtailija František Janeček alkoi 1929 valmistaa
lisenssillä saksalaisia Wanderer-moottoripyöriä (siis
silloisessa Tsekkoslovakiassa), joiden nimeksi tuli
Jawa. Nimi oli yhdistelmä nimistä Janeček-Wanderer.
Tehtaan ensimmäinen moottoripyörä oli nelitahtinen
kansiventtiilimalli Jawa 500 OHV.
Kuva: Joka-pojan unelmapyörä mallia 1964 ((Photo
© Juha Räty)
Yllä olevan kuvan pyörän, jonka väri oli viininpunainen,
kyydissä tämän jutun kirjoittaja sai olla pienen pienenä naperona enonsa
Erkin selästä kiinni pitäen.
Eipä kursailtu mainoksissa
muutenkaan, vai mitä mieltä olette tuosta numeron 1/1964 "varaosien
saanti on turvattu vuosikymmeniksi eteenpäin" -kohdasta? Vieläköhän
niitä varaosia löytyisi, vaikkapa kanavanvaihtimen bakeliittinuppia?
Kuva: Fenno-TV, juuri samanlainen kuin toimittajamme kotiin
hankittiin vuonna 1964 ((Photo © Juha Räty)
Ja tuolloin oltiin kuultu
Suomessakin jostakin uudesta Liverpoolilaisesta musiikkiyhtyeestä, jota
soitettiin meillä radiossa vanhempien paheksuessa moista. Mutta olihan
asialla mainosarvoakin...
Kuva: Aito Beatles-muovikitara! Wau! ((Photo
© Juha Räty)
UJ
- reportterinne maailman äärissä kiittää Askoa, sivujemme ansioitunutta
lukijaa Lieksasta, joka saattoi mainokset Kunniamme Päivät -museoon!
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 30.5.2009
Muistatko näitä joka pojan unelmia...
Näitä joka pojan unelmaluetteloita julkaisi
Ellisdon & son ainakin vuosien 1938 - 1956 välisenä aikana.
Urho-klubin Kunniamme Päivät -museon kokoelmista löytyneistä
toivekuvastoista skannasimme muutaman maittavan esimerkin teidänkin
töllisteltäväksenne. Ainakin 1960-luvulla joku suomalainen
postimyyntiliike kauppasi samoja tuotteita myös kotomaamme kielisillä
luetteloillaan, mutta sellaisia ei museon kätköistä ainakaan vielä
löytynyt.
Kuva: Dux Kino -ihmecinema taskulampun pattereilla vain 17
£ 6 pennyä! Ja rahalla saa ainakin 5 minuuttia piirrettyjä!
(Kunniamme Päivät -museon kokoelmista)
Ja sitten pilailuvälineisiin, mitäs täältä löytyykään...
Kuva: Ruiskuttava savuke 6 pennyä! (Kunniamme
Päivät -museon kokoelmista)
Ja sitten meitä poikia kiinnostivat tietenkin kaikki
taikatemppuihin liittyvät jutut, kuten seuraava maaginen loota:
Kuva: Taikalaatikko 1 £! (Kunniamme Päivät
-museon kokoelmista)
Lupaamme esitellä näitäkin tuotteita ja kuvastojen
aarteita täällä vielä lisääkin, monta, monta kertaa
UJ
- reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 27.5.2009
Muistatko näitä mainoksia?
Aika kultaa muistot, niinhän sitä sanotaan. Katselepa
näitä alla olevia mainoksia, kenties ne herättelevät hauskoja
muistikuvia menneiltä ajoilta. Toimituksemme lupaa jatkossakin laittaa
tälle samalle palstalle "uusia" löytöjä näistä kultaisista
vuosikymmenistä.
Tässä aluksi pirteä automainos:
Niinpä, millä sinä nyt ajaisit, jos bensiini todella maksaisi 2 mk /
litra?
Tupakointi on nykyisin pannassa, eikä tupakkia saa enää
mainostaa. Kansanvalistusaatekin on hieman muuttunut vuosikymmenten
saatossa, vai mitä sanotte seuraavasta, Suomen Kuvalehdestä vuodelta
1928 löytyneestä mainoksesta:
Seuraava mainos voi jo kohottaa kulmakarvojakin. Mitähän
tuossa vuonna 1916 julkaistussa ilmoituksessa oikein tarjotaan kaupan?
Kahvin terveellisyydestä ja epäterveellisyydestä on
väännetty kättä vuosikymmeniä. Katsokaapa seuraavaa kahvimainosta
vuodelta 1927 ja
nauttikaa muistoistanne:
Tämän päivän hittiaihe on painonhallinta. Samoin se oli
alla olevan mainoksen pääaiheena jo viime vuosisadan alussa vuonna 1927, mutta
hieman yllättävällä tavalla. Niin se maailma muuttuu, vai...
Podetko reumatismia? Kolottaako niveliä? Kannattaisiko
ehkä muutto Tsernobyliin...Tai mene apteekkiin ja kysy oheista vuoden
1935 mainoksessa olevaa Miradiumia!
|
Viime vuosisadan alkupuolella, lähinnä 1920- ja
1930-luvulla, joihinkin tuotteisiin lisättiin radioaktiivisia aineita
terveyshyötyjen uskossa. Tällaisia kalliita "terveysvaikutteisia"
tuotteita olivat muun muassa ihmelääkkeet, terveysjuomat,
kauneusvoiteet, hammastahnat, ihonhoitoaineet ja jopa potenssilääkkeet.
Oli toki myynnissä myös rannerenkaita ja kelloja, jotka levittivät tätä
"parantavaa" säteilyä.
Radioaktiivisina lisäaineina käytettiin uraania,
toriumia ja radiumia. Kaupoista sai myös kotikäyttöön tarkoitettuja
radonemanaattoreita, joilla radiumlähteen avulla voitiin
mainosten mukaan yön aikana tuottaa lasillinen radonkaasukuplilla
terästettyä terveysvettä. Sitä kun joi niin saivat pöpöt lapamatojenkin
kera kyytiä! Ja saattoipa kyyti tulla juojallekin. Olivat siis
kirjaimellisesti terveysvaikutteisia.
Nykyisin meillä kodeissa eniten
radioaktiivista säteilyä aiheuttava esine on usein - vanha taskukello.
Luitte aivan oikein, taskunauris! Aikaisemmin kellojen viisareissa
käytettiin tyypillisesti pimeässä hohtavaa radiumia, jota käytettiin
myös lentokoneiden ja laivojen mittaritauluissa, kompasseissa ja
sotilaskäyttöön tarkoitetuissa laitteissa, kuten tähtäimissä. Koska nämä
vanhat valovärit eivät aina enää tuota valoa maalissa käytetyn
silkkisulfidin hävitessä, ne voivat helposti jäädä huomaamattakin -
radiumin puolittumisaika on kuitenkin 1600 vuotta, joten se säteilevä
komponentti on yhä tallella, ja lähes alkuperäisen "tehokkaana". Ja
muistan isäni kertoneen noita radiumvärejä kelloseppäverstaissa käytetyn
meillä Suomessa vielä 1960-luvullakin... |
 |
Nämä "taika-aineet" aiheuttivat vakavia terveyshaittoja
käyttäjilleen ainakin silloin, kun valmistaja oli todella lisännyt
tuotteeseen merkittävän määrän tuolloin hyvin kallista radiumia.
Joskus huiputustuotteissa radiumia oli vain mainoksissa, onneksi. Yllä
olevan mainoksen, joka löytyi Suomen Kuvalehdestä numerosta 34 herran
vuodelta 1934, tuotteessa radiumia oli valitettavasti ihan oikeastikin.
Käyttäjien edut jäivät vähiin, sen sijaan uskaliaat ostajat saivat
vaikeasti paranevia haavaumia, iho- ja luusyöpää sekä leukemiaa.
Suurimman hyödyn saivat tuotteita kaupanneet... Onneksi tällaisten
tuotteiden hinnat olivat yleensä kalliita, joten kaikilla ei niihin
ollut varaa.
UJ
- reportterinne maailman äärissä
Urho-klubin kansanperinnetoimitus 21.3.2009
MUISTATTEKO NÄITÄ SANOJA?
Monille suomalaisilla on kenties mielessään
hämäriä muistoja nyt niin omituisilta kuulostavista sanoista, mutta tarkempi
muistijälki voi kuitenkin puuttua. Ja nuoremmat kansalaiset eivät näitä
ihmesanoja ole kenties koskaan kuulleetkaan? Vai mitä mieltä olette vaikkapa
sanoista sätiö, kärkky, äänikkö, paukkumaissi tai joukkoistuin?
Entä näköradio tai kaukoääni? Varhaiselta 1960-luvulta löytyvät
myös ehdotelmat meniö, hyrysysy, menolainen ja kimppameniö, haarasoipio,
jättisahio samoin kuin täpö. Ja tokihan tiedätte sanan nenäkäs, mutta
mikä onkaan nenästin? Entä ummenajokas?
Niin että mitä? Mitä nuo ihmesanat oikein
tarkoittavat? Kuka neropatti noita oikein on keksinyt?
No, osittain nuo ehdotelmat ovat kielitoimiston
ehdotuksia korvaamaan vierasperäisiä lainasanoja, osa taas sellaisen
verbaalineron kuin Kari Suomalaisen ehdottamia uudissanoja. Tuo yllä mainittu
sätiö tarkoitti radiota, kärkky bakteeria, äänikkö magnetofonia (nauhuri,
mankka), paukkumaissi popcornia ja joukkoistuin sohvaa. Näköradio oli
ehdotelma televisiolle ja kaukoääni puhelimelle.
Kari Suomalaisen ehdotuksia olivat
meniö automobiilille eli autolle, kimppameniö linja-autolle, haarasoipio
sellolle, jättisahio sellolle ja kenties (?) myös täpö kaupunkibussille
ja nenästin nenäliinalle.
Hyrysysy juontaa juurensa huomattavasti
kauempaa, aina viime vuosisadan alkuajoilta. Hyrysysy esiintyy ainakin
Nykysuomen sanakirjassa vuodelta 1951, Alanteen
suomalais-englantilaisessa sanakirjassa vuodelta 1919 ja
Cannelinin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa vuodelta 1913.
Tiettävästi sana sai alkunsa vuonna 1907 sanomalehti Suomettaren
julkistamassa sanankeksintäkilpailussa, jossa haettiin suomalaista sanaa uudelle
keksinnölle, nimittäin autolle. Sanaa ehdotti kaiketi virolahtelainen kauppias
Abel Klami toisena ehdotuksenaan sana menolainen.
|
Ummenajokas taas oli moottorikelkka. Erittäin luultavasti
suomalainen monitoimimies ja keksijä Matti Lohi Ranualta
kehitteli toimivan moottorikelkan ensimmäisenä maailmassa; hän lienee
siis epävirallisesti moottorikelkan keksijä.
Hänen
vuonna 1926 rakentamansa Ummenajokas on tynnyristä, polkupyörän
DKW-merkkisestä apumoottorista ja puutavarasta rakennettu menopeli.
Laitteen prototyyppi ja tuotekehitys alkoi kuitenkin jo vuosia
aikaisemmin; siis huomattavasti ennen vuotta 1927, jolloin
moottorikelkalle USA:ssa myönnettiin patentti Carl Eliasonin
vaatimuksesta. Viereisessä kuvassa näette ko. vempaimen tositouhussa. |
 |
Jotta olisitte vakuuttuneita
keksinnön suomalaisuudesta, kerrottakoon vielä, että toinenkin suomalainen
ennätti vielä huomattavasti Matti Lohta aikaisemmin näille markkinoille ja on
itse asiassa sanan Ummenajokas isä: Ilmari "Iki" Kianto
esitteli likipitäen samantyylisen laitteen suunnilleen vuonna 1905 kutsuen
laitetta Ummenajokkaaksi. Se muistutti moottorilla varustettua potkuria
ulkoasultaan.
P.S. Lieneekö Ritari-Ässän ihmeauto Kitt ollut ensimmäinen
AUTOMOBIILI, eli automaattisesti liikkuva kulkuneuvo, huokailee takavasemmalla
toimituksessa työskentelevä Urho Heikki.
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 3.3.2009
Oliver Cromwellin pään kummalliset seikkailut
Oliver Cromwell syntyi 25.4. herran vuonna 1599 Huntingdonissa, Cambridgeshiressa. Hän opiskeli Cambridgen Sidney Sussex
Collegessa, joka oli erittäin puritaaninen ollakseen
korkeakoulu. Cromwell jätti kuitenkin opintonsa kesken...
Opintojen keskeytyminen ei mainittavasti hidastanut hänen
urakehitystään, sillä paitsi että hän oli suuri maanomistaja ja
sotilaskomentaja, hänestä tuli myös Brittien hallitsija vuosiksi 1653 -
1658. Hän ei tosin koskaan halunnut itseään kuninkaaksi kutsuttaman...
Joistakin myrkytyshuhuista huolimatta Cromwellin kuolema
lienee ollut luonnollinen virtsatietulehduksen aiheuttama verenmyrkytys
ja se tapahtui kolmas syyskuuta vuonna 1658 Whitehallissa hänen
ollessaan 59-vuotias. Lisäsyinä lienevät vaikuttaneet malaria ja hänen
tyttärensä Bettyn kuukausi aikaisemmin tapahtunut kuolema.
Hänet haudattiin ihan kokonaisena ja suurten
seremonioiden saattelemana 23.marraskuuta. Aluksi hänen ruumiinsa
balsamoitiin ja asetettiin näytteille. Näytteillä saattoi tosin olla
"sijainen", puunukke, jolla oli vahakasvot (Cromwellista tehtiin
kaksi tällaista kaksoisolentoa Madame Tussaudin tyyliin, joskin tuo
madame toimi vasta noin sata vuotta myöhemmin).
Eteen tuli kuitenkin ongelmia, sillä hänen sisuksensa
alkoivat vuotaa, ja paikalle kutsuttu balsamoija totesi, että
hallitsijan sisäpuoli oli mädäntynyt pahasti. Cromwell päätettiin sitten
haudata maan poveen Westminster Abbeyhin.
Kuningas Charles II astui Britannian johtoon 1660 ja
niinpä uusi kuningas antoi käskyn kaivaa Cromwellin ruumis haudasta 26.
tammikuuta 1661 ja häpäistä se kahden muun Westminster Abbeystä
ylöskaivetun kuuluisan Cromwelliläisen kanssa julkisesti hirttämällä ja
hakkaamalla päät irti.
Yleisöä saapui 30. tammikuuta 1661 tuhansittain
seuraamaan vainajien juhlallista teloitusta. Kaksi muuta hirtettävää
ruumista hajosivat hirttämistouhussa, mutta Cromwellin ruumis säilyi
ehjänä ja roikkui koko päivän hirressä. Illemmalla pyöveli hakkasi lähes
kymmenen kertaa saadakseen irroitetuksi Cromwellin pään! Lopulta pää
irtosi ja se "seivästettiin" seipääseen ja asetettiin Westminster
Halliin ”Taivas”-nimisen julkisen käymälän edustalle varoitukseksi
muille.
Cromwellin päätä pidettiin näytteillä yli kaksikymmentä
vuotta ja viimeksi se nähtiin Westminster Hallin luona 1684, jonka
jälkeen se katosi kummallisesti ilmestyäkseen Lontoossa yksityismuseoon
vuonna 1710. Sieltä pää kuitenkin katosi jälleen ja seuraavat havainnot
sitä olivat noin 1770-luvulta, jolloin Samuel Russell yritti myydä sitä
Cromwellin entiselle opinahjolle Sidney Sussex collegelle siinä
kuitenkaan onnistumatta. Myöhemmin, vuonna 1787, James Cox, joka omisti
omituisuuksien museon, osti pään pois kuljeksimasta 118:lla punnalla.
James Cox myi pään 230 punnan hintaan kolmelle Hughesin
veljekselle, jotka asettivat pään näytille maalattuna Mead Courtiin Bond
Streetille vuonna 1799 (vertailun vuoksi: talon sai ostettua noin
40 - 60 punnalla). Näyttelyn epäonnistuttua pää myytiin
Josiah Henry Wilkinsonille vuonna 1814, jonka suvun hallussa pää pysyi
1950-luvun puolella saakka. 1930-luvun alussa sen omistaja Canon Horace
Wilkinson, joka säilytteli päätä puulaatikossa, suostui antamaan pään
tiedemiesten Pearson ja Morant tutkailtavaksi ja tuomio tuli vuonna 1935
yli satasivuisen ja yli sadan piirroskuvan sisältämän tutkimusraportin
kera: pää on aito!
BBC olisi halunnut kuvata Cromwellin päätä filmille 1954,
mutta Wilkinson kieltäytyi moisesta julkisuudesta. Tosin hänen
tiedettiin näytelleen päätä paikallisille lapsille syystä tai
toisestakin! Lapsia lienee ollut kiva säikytellä!
Canon Wilkinsonin kuoltua irtopää, jota oli säilytetty
jopa pankin tallelokerossa, löysi viimein lopullisen leposijansa
Cambridge collegen toimesta; se haudattiin 25. maaliskuuta 1960 jonnekin
collegen kappelin läheisyyteen merkkaamattomaan hautaan hautarauhan
säilymisen vuoksi.
Loput Cromwellin ruumiista lienee haudattu Tyburnin
hautausmaalle, lähelle Marble Arcia Oxford Streetillä. Mutta monia
muitakin huhuja asiasta on liikkeellä, eikä lopullinen totuus muun
ruumiin kohtalosta ole selvinnyt...
P.S. Löytyipä 1600-luvun lopulta pari tarinaa
siitäkin, että Cromwellin irtihakattua päätä olisi käytetty joskus
1680-luvun loppupuolella katupoikien jalkapallopelissäkin...tuosta ei
kuitenkaan ollut varmoja todisteita, että silleen...
UJ
- reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 2.7.2008
Marsalkka
Mannerheimin ottama valokuva on painettu seteliin!
|
Suomen marsalkka
Mannerheimin ottama valokuva on painettu kirgisialaiseen 50 somin
seteliin. Tähän valokuvaan on ikuistettu Kurmanjan Datka, joka
toimi Etelä-Kirgisian tsaarina miehensä kuoleman jälkeen.
Kyseessä
olevasta Mannerheimin setelikuvasta kertoi valtakunnassamme tiettävästi
ensimmäisenä Turun Sanomat, jonka mukaan Mannerheim oli ainoa, joka
onnistui kuvaamaan silmät auki olevan naishallitsijan.
|
Kuva:
Kuuluisa 50 somin seteli, jonka kuva on tehty marsalkkamme ottaman
valokuvan perusteella (Kuva suurenee
klikkaamalla) |
Muiden
ottamissa kuvissa hän oli oli aina silmät kiinni, koska naiset eivät saaneet
katsoa miehiä, jotka olivat yleensä valokuvaajina.
Mannerheim
teki pitkän retken Aasiaan vuosina 1906-1908. Hän palveli tuolloin Venäjän
armeijassa. Tämä Aasia-kierros ei ollut kuitenkaan mikään huvi- ja
valokuvausreissu, vaan lähes puhdas sotilaallinen tiedustelumatka.
Sotilasuransa lisäksi Mannerheim teki toki myös paljon kansa- ja
muinaistieteellisiä tutkimuksia, joihin tämäkin kuva liittynee.
Tiedon
tästä erikoisesta tapauksesta toimitti uutishuoneen
historia-toimittajillemme klubimme jäsen Markku. Kyseinen seteli taas
löytyi kunniamme päivät -museon kätköistä, joten voitte
ihailla 96-vuotiaana kuvatun naishallitsijan kuvaa ihan visuaalisestikin.
Ja jos jotakuta kiinnostaa, eurooppalaisen kurssin mukaan tuo 50 somia
vastaa noin yhtä euroa; toki sillä lienee paikallisesti euroarvoaan
huomattavasti enemmän ostovoimaa.
UJ
- reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 1.6.2008
Nokkoskeitto-ohjeet
|
Nyt on
taas se aika keväästä, että maaperä pukkaa nokkosia aivan
virtanaan. Niinpä kaikki halukkaat voivat harjoitella sota-aikaista
ruuanvalmistusohjetta kirjan "Pula-ajan ruokaohjeita"
mukaisella reseptillä.
Kyseinen
ruokaohje löytyy Marttaliiton julkaisemana kirjasena N:o 22
vuodelta 1946 "Kunniamme päivät" -museosta, ja se kuuluu
seuraavasti: |
NOKKOSMAITOKEITTO
1/4
- 1/2 kg nokkosia
1/2 l vettä
1 1/2 l kuorittua maitoa
3 rkl. vehnä- tai ohrajauhoja
suolaa
sokeria
(1 tl. voita)
|
"Nokkoset
perataan, huuhdotaan ja kiehautetaan väljässä vedessä. Liemi
siivilöidään ja nokkoset hienonnetaan. Maito kiehautetaan ja
suurustetaan jauhoilla. Keitto saa kiehua kypsäksi. Nokkoset liemineen
lisätään joukkoon ja keitto maustetaan."
Yllä
olevan pula-ajan reseptin mukaan monet vanhemmistamme /esivanhemmistamme
ovat kartuttaneet vähäisiä sodanaikaisia ja -jälkeisiä
ruokavarantojaan. Keitto on kyllä todella makoisaa, joten kannattaisi
nykyihmisenkin sitä kokeilla. Keittoon kannattaa kerätä tuoreita
nokkosia juuri nyt alkukesästä.
UJ
- reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 21.4.2006
Kenttä-
ja korsulauluja vuodelta 1941
Kunnia-arvoinen
perustajajäsenemme Urho Antti toimitti Uutishuoneen toimitukseen
nähtäväksemme uusimman museotaan varten hankkimansa löydön -
rautaisannoksen kenttä- ja korsulauluja vuodelta 1941. Historian
rautakouran tuivertaman kirjasen ensimmäisen sivun yläreunasta paistoi
silmään kohtuullisen isänmaallinen motto:
"Pikku-ryssät
Pietarissa
näkee
pahaa unta:
Venäjä
on rajamaa
ja
Suomi valtakunta..."
UJ
- reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 8.2.2006
Suomen
tavoitelluin poikamies
Urho Kekkosen
kuoleman jälkeen on puhuttu paljon hänen naissuhteistaan, ja onpa jopa
ihmetelty, miksei hän hankkinut uutta vaimoa rakkaan Sylvinsä kuoleman
jälkeen. Ottajia olisi ainakin riittänyt, jopa sangen tunnettuja sellaisia.
Lukemalla
tätä asiaa käsittelevän artikkelin klubimme Historia-palstalta
löydät valaistusta tähän asiaan. Siellä kerromme yhdestä
tällaisesta tapauksesta, jossa itäisen Suomen helmen, Lieksan kaupungin,
merkittävä kulttuurivaikuttaja ja opettaja on kosiskellut tasavaltamme
silloista ykkösmiestä. Mikäli kosiskelun tulos kiinnostaa,
käväisepäs lukemassa!
UJ
- reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 3.1.2006
TAUSTATIETOA
SUOMEN ITSENÄISYYSPÄIVÄSTÄ
Itselleen ottamansa vallan perusteella eduskunta nimitti Per Evind Svinhufvudin hallituksen. Hallitusta kutsutaan
Suomen historiassa itsenäisyyssenaatiksi. Sen tärkein tehtävä oli Suomen itsenäisyyden turvaaminen. Itsenäisyyssenaatti antoi maan hallitukselle joulukuun 4. päivänä esityksen maamme hallitusmuodoksi. Esityksen mukaan Suomi oli riippumaton tasavalta. Samana päivänä julkaistiin senaatin julistus
Suomen kansalle. 6.12. eduskunta sai käsiteltäväkseen sekä porvareiden että sosiaalidemokraattien aloitteet itsenäistymisestä. Äänestyksessä eduskunta hyväksyi porvarillisten ryhmien aloitteen äänin 100-88 ja julisti Suomen itsenäiseksi valtioksi.
Tässä tuo julistus
PDF-tiedostona (kuva Kunniamme Päivät -museon arkistoista
) ja seuraavana itsensä P.E.Svinhufudin
lukema äänitiedosto
kokonaisuudessaan.
Mikäli em.
äänitiedoston avaaminen ei onnistu, saat siihen tarvittavan ohjelman
ilmaiseksi täältä.
Lisäksi saatte
erikoislaatuisen tilaisuuden kurkistaa Kunniamme Päivät -museon arkistoihin
ja sitä kautta sinänsä sangen harvoin nähtyä Leninin
johtaman kansankomissaarien neuvoston päätöstä
Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta ja erityisen komitean asettamisesta
Suomen eroamiseksi Venäjästä. Päätöksen allekirjoittajina ovat olleet
(kuvassa nimet näkyvät aika himmeinä) VI. Uljanov (Lenin),
L. Trotski, G. Petrovski, I. Stalin, I. Steinberg, V. Karelin, A. Schlichter
ja Vlad. Bonts-Brujevits.
UJ
- reportterinne maailman äärissä
URHO-KLUBIN
UUTISHUONE UKU - OULU 17.9.2005
HARVINAINEN
SODANAIKAINEN LATUMIINALÖYTÖ OULUSSA
UKTT-Oulu
| Erään Urhoklubin
kunniajäsenen eli Urhon takapihalta keskeltä pihakäytävää on tänään lauantaina 17.9.2005
löydetty latumiina. Latumiina on malliltaan ja iältään paikallistettu
kuuluvan vuosina 1939-1945 valmistettuihin malleihin, joita käytettiin
yleisesti talvimaaottelussa Suomi - Neuvostoliitto.
Vakioilmiantajamme uutisoi
lisäksi, että teosta epäillään klubista erotettujen katkeraa joukkoa
tai mahdollisesti HMS:ää. HMS nousi pääepäillyksi,
koska latumiinan käyttö kesällä antaa viitteitä miinan asettajien
älynlahjoista. Onneksi aina valpas Urho selvisi tilanteesta kunniallisemmin kuin
viime kesänä kohtaamastaan liukumiinasta Mikkelissä viestikeskus Lokin
lähettyvillä. |
Kuva:
Latumiina viritettynä(Photo ©
Juha Räty) Kuva suurenee klikkaamalla. |
UJ
- reportterinne maailman äärissä
|
