|
Ei ihan
kommelluksitta
Näitten klubisivujemme Uutishuoneella on kerrottu
tämänsyksyisestä vuosijuhlastamme. Uutistoimituksen kertomasta voisi
päätellä, että juhlat ja Australian matka olisivat sujuneet
kommelluksista. Niinhän se monesti on, että julkisivua halutaan
kiillottaa ja ongelmista vaieta.
Useimmille klubimme jäsenille matka olikin
ikimuistoinen ja ongelmaton. Kaikki jäsenemme eivät suinkaan osaa käyttää
ionisiirrintä ja niinpä siirtimen rakentajat olivat huolellisesti
kouluttaneet jäsen Markun ionisiirtimen kuljettajaksi. Ionisiirrin on
sen verran pieni tilavuudeltaan, että siihen mahtuu kerrallaan vain
kaksi todella isoa miestä tai hieman useampia pienempiä ihmisiä.
Niinpä jäsen Markku joutui tekemään monta reissua siirtäessään väkemme
kokouspaikalle Port Campbellin kansallispuistoon Australiaan.
Voisi luulla, että aikaa kului matkusteluun, kun
ionisiirrin reissasi maapallon laidalta toiselle kymmeniä kertoja.
Tosiasiassa näin ei käynyt, sillä ionisiirtimen nopeus on sama kuin
valonnopeus eli matka maapallon ympäri kestää sillä runsaan
kymmenesosasekunnin. Enemmän aikaa kului siihen, että ohjaaja määritteli
kohteen, peräti muutama sekunti jokaista lähtöä kohti. Kaikkinensa
kokousväen siirtyminen Australiaan kesti muutaman minuutin, tai niin
oli ainakin tarkoitus.
Jäin itseoikeutetusti viimeiseksi matkustajaksi
vastapaistettujen munkkien kanssa varmistaakseni, ettei kaikkia munkkeja
syödä ennen kuin koko juhlaväki on paikalla. Jäsen Markku tuli
noutamaan minua ja hän näytti jo hieman matkustelusta väsyneeltä.
Kun olin päässyt sisälle ionisiirtimeen, Markku näppäili ylpeän näköisenä
muutamia numerosarjoja ionisiirtimen näppäimistöltä ja ajattelin
luonnollisesti, että Markun täytyy näpytellä kohdepaikan
koordinaatit, maantieteellinen leveys ja pituus, hyvinkin tarkasti.
Markku myös mutisi jotakin, mistä en kuitenkaan saanut selvää.
Tunsin pienen, pienen nytkähdyksen ikään kuin
ionisiirrin olisi siirtynyt johonkin ja sitten se jäi liikkumattomaksi.
Astuin ulos ionisiirtimestä ja yllätyksekseni en nähnyt ketään
tuttuja ympärilläni. Huomasin olevani jossain hotellissa.
Kyselin jäsen Markulta, missä olemme, mutta Markku oli niin
sanotusti hieman toistaitoinen. Muilta
paikalla olleilta ihmisiltä sain vähitellen tietää, että olimme
Katmandussa, Airport-hotellissa. Katmandu sijaitsee kaiketi Nepalissa.
Ajattelin Markun väsyneenä näpytelleen kohdepaikkamme koordinaatit väärin.
Hotellin respassa minulle kerrottiin, että
hotellissa on tilaa ja meille järjestyi huone. Sain avustettua Markun
huoneeseen, jossa hän edelleen toistaitoisena kohta nukahti. Olin aika
epätoivoinen. Kännykkäni oli jäänyt Raaheen enkä saanut soitettua
kenellekään klubimme jäsenelle. En myöskään muista enää kenenkään
puhelinnumeroita, koska ne ovat tallella vain kännykässäni, joten kännykän
lainaaminen ystävälliseltä hotellin väeltä ei olisi mitään
auttanut, koska olin jotenkin paniikkihäiriössä unohtanut
numerotiedustelun olemassaolon.
Minulta haaskautui pari tuntia aikaa Katmandussa.
Ilma oli kuuma tai ainakin minulle tuli hiki, mahdollisesti pelkkä
tuskanhiki ja halusin käydä suihkussa. Valitettavasti tässä viiden tähden
hotellissa oli vain yksi suihku koko kerroksessa ja suihkuun tuli
kuulemma vesi vain kahden tunnin ajan vuorokaudessa eikä tuo ajankohta
ollut käsillä. Hotellirakennus vaikutti kaiken lisäksi niin
huteralta, että pelkäsin sen hajoavan milloin tahansa.
Lähdin ulos hotellista ja onnekseni löysin
nettikahvilan. Kuulin, että se olikin ilmeisesti ainoa nettikahvila
koko Nepalissa. Kahvia sieltä ei kuitenkaan saanut, vaan ainoastaan
teetä, joten kai sitä pitäisi sanoa nettiteeläksi. Nettiteelästä
sain pian chattiyhteyden noviisijäsen Henriin, joka on ionisiirtimemme
pääsuunnittelija. Henri neuvoi minua, miten ionisiirrintä ohjataan. Näppäimistöä
ohjaamiseen ei tarvita ollenkaan ja arvasin, että jäsen Markku oli käyttänyt
näppäimistöä vain näyttääkseen tärkeältä ja osaavalta.
Ionisiirrintä ohjataan nykyaikaisesti puhumalla. Väsyneenä Markku oli
kaiketi mutissut kohdepaikkamme Port Campbellin niin epäselvästi, että
kone oli tulkinnut sen Airport Katmanduksi.
Vaivoin sain siirrettyä Markun ionisiirtimeen ja
siirryimme kokouspaikalle. Valitettavasti olimme pahasti myöhässä ja
muu väki teki jo lähtöä paluumatkalle Suomeen. Onneksi oivalsin
tilanteen riittävän nopeasti, pukkasin Markun ulos ionisiirtimestä ja
sanoin koneelle selvästi Tietotekun puukanslia ja toivoin, että kone
ymmärtäisi, mihin haluan. Tietysti kone tunnisti yhden maapallon tärkeimmistä
paikoista ja siirryin välittömästi Raahen tekniikan ja talouden yksikön
kansliaan. Vuosikokousväen ihailtavaksi sinne oli tuotu nähtäville
klubimme aikakone, jota olin käyttänyt aikaisemminkin tehdessäni
eduskuntavaalitulosanalyysiä ennen vaaleja. Matkustin aikakoneella
muutaman tunnin taaksepäin, riittävän kauaksi, että ehdin käydä
suihkussa huuhtomassa Katmandun hiet pois ennen muun juhlaväen paikalle
tuloa. Kun sitten tuli aika lähteä Australiaan, vaadin vahingosta
viisastuneena päästä ensimmäisenä matkaan järjestämään
munkkitarjoilua. Ilmeisesti muut klubimme jäsenet eivät huomanneet
koko kommellusta eikä jäsen Markku taida muistaa siitä mitään.
Kun Uutishuoneen raportti julkaistiin, sain
ilmeisen selityksen kommelluksellemme. Uutishuoneen kuvista ilmenee, että
ionisiirtimen kuljettajaksi koulutettu jäsen Markku joi itsensä pöydän
alle jo ennen matkaa. Mitä lienee Markku juonut, Kekkosboolia juomalla
ainakaan ei tuollaiseen kuntoon pääse. Liekö Urho Juhan paikalle
tuomilla Marskin ryypyillä ollut osuutensa asiaan :) ?
UAT
<-PALUU
PAGINA-PÄÄSIVULLE
|